Kun kahdesta tuli kolme

Rakas ihana poikamme syntyi jo toukokuussa. Juhannuksena meidän rakas poikamme sai nimensä kasteessa. Elämä on todellakin muuttunut. Kaikki kulkee tämän ihanaisen ympärillä. Välillä syödään, vaihdetaan vaippoja ja sylitetään todella paljon. 

 

Öisin poika nukkuu ja kahdesti herätään huutamaan vaippaa tai nälkää. Toki aamuyöstä on yhtä unihuutoa, mihin äiti ei osaa aina vastata avullaan. Äiti pärjää näillä vähillä unillaan, mutta isä on jo äidin pyynnöstä siirtynyt sohvalle nukkumaan, jotta jaksaa päivät töissä. Ja jaksaa tätä äitiä.

Päivisin poika nukkui aluksi todella vähän, joka on ihmetyttänyt niin vanhempia kuin muitakin läheisiä. Nyt kun ikää on tullut lähemmäksi kahta kuukautta on unet alkanut maittamaan päivisin kantoliinassa tai manducassa. Tämä on se hetki jolloin äiti saa myös kädet vapaaksi ja ehtii tehdä joitakin asioita.

Kun pienokainen ei suostu tulemaan.

Tältä alkaa jo tuntua. Kaikki on valmiina odottamassa meidän ensimmäistä pienokaista täällä kotona. Ja hän ei suostu tulemaan. Näinhän minä kyllä jo vitsailin koko raskauden ajan. Ihanaa lapsen odottaminen on kuitenkin ollut. On saanut tuntea lapsensa liikkeet vatsassaan, mutta loppuraskaus on alkanut tuntua tuskaiselta. Liikkuminen on välillä vaikeaa ja vain odottamalla odottaa milloin hän päättää, että nyt riittää täällä ahtaassa paikassa muhiminen riittää. Olemme tulevista vanhemmista, mummoihin ja ukkiin ja neuvolatätiinkin saakka yrittäneet maanitella pikkuista tulemaan maailmaan suoristamaan jalkojaan ja koko kehoaan. Ei ole vielä auttanut maanittelu. ;)

Sänky on odottanut pedattuna uutta tulokasta jo yli viikon.( Melkein saman aikaa olemme yliajalla, joten onhan tässä vielä aikaa.) Sängyn löysimme käytettynä edullisesti Kontista. Pehmusteen ja verhon olen tehnyt itse. Ihanan Annon Pilvikankaan löysin Anttilasta. Näitä ostin kaksin kappalein, jotta riitti molempiin töihin. Pehmusteen ompelin vanhasta lakanasta ja sisällä on kaksi kerrosta vanua. Ohjeena käytin Suurikäsityölehteä vähän mukaillen. Suojan päälle tein uusina ostetuista verhoista suojapussin ja mittailin kiinnitysnyörien paikat sängyn mittoja käyttäen. Tuo pilvikangas on vain aivan ihana. Verhon ohjeena käytin Nappikujan ohjetta. Verhopidike on anoppilasta lainassa. 

Pinniksessä on siis käytettyä, uutta ja itse tehtyä. Lakanoita olemme saaneet muutaman, uutta ja vanhaa näissäkin. Sänkyyn petasin ensimmäisiä kotiöitä varten vaaleat lakanat. Täkkipussi on ollut minun äitiyspakkauksessa ja tyynyliina on oman mummoni tekemä äidilleni.

Äitiyspakkauksessa tuli yksi lakanapakkaus, joka on mielestäni soma (kuvassa oikealla). Yhden soman saimme vanhemmiltani jo joululahjaksi (kuvassa keskellä). Siinä taitaa olla kirahveja. Keltainen täkkipussi on äitini ompelema. Kangas on niinkin vanha kuin 70-luvun lopulta jostain Kajaanilaisesta kaupasta. Äitini oli ostanut kankaan jo isoveljelleni ja käytti sitä verhona meille molemmille. Myöhemmin hän ompeli minulle siitä täkkipussin vauva ajaksi. Joten olen itse nukkunut myös tämänkin täkkipussin alla.

Palmuja ja pingviinejä

Kummipoikani on jo isopoika. Olen tuntenut itseni huonoksi tädiksi ja kummiksi, kun en ole usein nähnyt häntä. Huonoa omaatuntoani ajattelin sitten helpottaa ompelulla, eli lahjonnalla. Ainahan sitä tarvitsee uusia vaatteita, varsinkin kasvuisässä olevat. 

 

Kaavana käytin jotain Ottobren kaavaa koossa 80. Kankaan löysin Kuopion Kangaspalasta. Pääntiessä käytin omista varastoistani löytynyttä vihreää trikoota.

Kangastorista tilasin jo viime vuoden puolella meidän omalle tulokkaalle kankaita. Pingviinigollegekankaasta olin haaveillut tekeväni haalarin ja kaavaksi tulikin suosittu Ottobren 4/12  jumpsuit koossa 62. Resorit ovat omasta varastosta (eurokankaasta), samoin vetoketju. Resori ei ihan riittänyt, enkä halunnut lähteä ostaman lisää. Tästä syystä lahkeen- ja hihansuut ovat valkeaa resoria (äidiltäni) ja huppuja vetoketjunreunat beigeä resoria.

Isyyspakkaus

En ollut ajatellut tekeväni ukolleni isyyspakkausta, mutta odottavan aika kun on pitkä (ollessa esim. sairauslomalla) niin päätin kehitellä jotakin mitä antaa ukolle. Netistä löysin monen odottavan äidin koonneen vaikka sun minkälaisia isyyspakkauksia. Hieman otin toki mallia sisällöstä ja tein vielä samantyyppisen kelan kirjeen kuin Laskettu aika blogissa.

Voin sanoa, ettei ukkoni ihan innostunut siitä kirjeestä. Aluksi hän luuli Kelan tehneen virheen ja luki ja luki kirjettä uudelleen. Olin hänen vierellään ja en vain pystynyt enää pitämään pokkaa ja siksi se paljastui. Tarkan lukemisen jälkeen hän nyt luuli kirjeen olevan vain vitse ja laittoi sen sivuun. Itse olin malttamaton ja jouduin lopulta tunnin jälkeen kysymään ”eikö häntä tosiaan kiinnosta sen pakkauksen sisältö”. Lopulta hänkin innostui kun ymmärsi sen pakkauksen olevan olemassa ja menimmekin yhdessä katsomaan.

Onko se vain äitien/odottavien/naisten ominaisuus innostua kaikkeen tavaraan, härpäkkeisiin tai yllätyksiin, sillä miehen innostus oli ihan kuin lässähtänyt pannukakku. Hän vain vilkaisi paketin sisältöä koskematta siihen ja luki paperin johon olin koonnut paketin sisällön. Ehkä se olisikin pitänyt jättää pois, niin mies olisi joutunut käymään koko paketin läpi. Kyllä se pakkaus on ollut kuitenkin mukava saada ja myös hyvä sisällöltään. Näin olen saanut ymmärtää palautteesta sen jälkeen ja siitä, että hän on hypläillyt välillä joitakin pakkauksen tarvikkeita.

 

Osan sisällöstä ostin ja osan tein itse. Pakkaukseen kokosin ukolle hänen herkkujaan ja muutaman kirjan. Kirjoiksi valitsin Isän kasvatusopin ja Geek Dad kirjat. Toinen kirjoista tulikin kotipostilaatikkoon ja sain sen pidettyä salassa, mutta toinen kirja tulikin jostain syystä postiin. Jouduimme hakemaan paketin yhdessä, kun samalla oli tullut tilaamamme ruokalautaset ja hän sai kantaa ne. Oli siinä kassalla ilmeen pitäminen, kun ukko ihmettelee mikä se toinen paketti oikein on. 

Vauvanhoitotarvikkeet olisi meidän pitänyt hankkia muutenkin, joten päätin hankkia ne tähän pakkaukseen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Joten voi perustella, ettei mennyt ylimääräistä rahaa tämän paketin sisältöön. Hankin tutit, tuttipullon, kestovaipan ja vaunulelun. Kaupoista lähti myös muutamat vaatteet joissa oli vanhemmuus teema. Tuo harmaa Strong like daddy toimii minusta molemmilla sukupuolilla.

T-paidan miehelle ostin HM:stä ja olin onnellinen kun löysin juurikin tuollaisen kirkkaan sinisen. Onkohan tässäkin miesten ja naisten ero, sillä ukko tokaisi ”mikä ihmeen 1 S 1”. Mielestäni nämä pienet ovat i-kirjaimia ja muodostavat sanan isi. Vai miten muut tuon näkevät?  

Valitettavasti työn tulos ei ollut hyvä. Paidan ollessa noin tumma käytin ensin valkoista maalia tehdessäni kuviot. Vanhempani ovat tainneet ostaa tuon valkoisen maalin meille lapsille joskus 90-luvulla, joten se oli hieman tönkköistä. Rajauksiin käytin Ikean kangastusseja. Kuitenkin mies oli iloinen puserosta ja sanoi laittavansa sen päälle ainakin kerran töihinkin, kun lapsi on syntynyt.

 

Ruokalappuja ompelin jollain vanhalla kaavalla vanhoista farkuista. Liimattavien tarranauhojen ompelussa oli kovia ongelmia. Nyt ei ompelukone neula enää tykännyt tarrojen liimasta ja lopetti aina ompelun parin tikin jälkeen. Sain ne lopulta ommelluksi. Tekstit on myös tehty kankaanpainoväreillä.