Koen kirppari pöydän laittamisen melko työlääksi, koska pesen, silitän ja korjaan vaatteet ennen myyntiä. Kirjaan kaikki tuotteet exceliin, jotta on helpompi katsoa mitä tavaraa oli myynnissä ja mitä tosiaan meni kaupaksi. Ei sitä kukaan voisi jaksaa muistaa kaikkea viemäänsä tavaraa.
Tällä kertaa myytävät tuotteet olivat vanhemmillani n. 70 km päässä, joten kävimme tässä talvella olemassa yökylässä ja silloin järjestimme tavarat kesä ja talvi pinkkoihin. Kävin myös tänä keväänä muutaman kerran olemassa päivän vanhemmillani laittamassa tavaroita myyntikuntoon. Onneksi on kevät, joten matkaan ei kesänopeuksilla mennyt kovinkaan pitkään. Mutta kyllä sitä oli väsynyt illalla ja seuraavana aamuna. Ja aamuna kyllä tiesi seisseensä koko edellisen päivän silitysrauta kädessä, sillä selkä ja niskat oli jumissa ja jalkapohjat tulessa.
Se täytyy kyllä myöntää, että ukostani oli todella suuri apu kirpparin järjestämisestä. Hän auttoi talvella ja varsinkin viime viikonloppuna hinnoittelussa ja tuotteiden laittamisessa laatikohin ja autoon. Ja tietenkin vanhemmistanikin oli apua. Kierona savolaisena vein aina mukanani oman silityrraudan, jotta voisin saada vähän silitys apulaista.
Vielä yksi syy, miksi ainakin tämän kirppari pöydän järjestäminen oli työlästä oli se, että jouduin korjaamaan vaatteita ennen myyntiä. Miksi korjaamaan... no syy on siinä, että äidin kanssa ollaan erittäin innokkaita yrittämään. Jos vaatteet eivät ole aivan kunnolliset yritämme tehdä niistä itse käyttökelpoisia pienillä muutostöillä. Pienet muutostyöt ovat siis yleensä housuissa lantiolta pienentämistä ja lahkeiden lyhennystä. Ja yläosissa pienet muutostyöt koskevat yleensä olkapään nostamista, pituudesta ottamista ja ehkä kaventamistakin. Joskus nuo tosiaan onnistuvat helposti ja vaatteet tulevat käyttöön. Mutta melko usein muutostyöt eivät vain jostain syystä onnistu. Jos on nostanut olkapäätä, jotta paita näyttäisi nätimmälle päällä, voi se alkaa vetämään hihan jotakin kohdasta.
Eli nyt keväällä kävin monet vaatteet läpi ja poistin harsinta lankoja pois. Joissakin vaatteissa olimme ehtineet jo purkaakin vaatteita, joten jouduin ompelemaan lahkeensuita ja muitakin saumoja uudelleen, jotta vaatteet pystyi laittamaan myyntiin. Kyllä sitä tuli useasti itsekseen täyskittyä, että miksi pitää olla näin paljon aina yrittää.
156. Sellainen luku on Excel taulukossa, jossa on kaikki tuotteeni. Niin paljon tuotteita, jotka on enimmäkseen vaatteita. Kun jo viime vuoden puolella aloin laittamaan tavaroita myyntilaatikoihin aloin miettimään kuinka sitä tavaroita ja vaatteita ihmiselle voikaan kertyä. No tietenkin ostamalla. Itse saatan joskus "kiintyä" vaatteeseen tai tavaraan, joten nytkin ottaa haikeelle kun näkee kaikki kirpparilla. Ei se tavaran poisto vieläkään näy kauheasti vanhemmilla tai meillä, mutta ainakin vähän. Vaikkei se näy, niin ainakin omassa mielessä tuntuu hyvälle, että on voinut luopua tavaroista. Paljonhan tuohon kirpparipöydän järjestämiseen on mennyt jo rahaa, joten ainakin toivon saavani vähän yli pöytävuokran. Niin ja tavarat eivät palaa enää meille, aion nimittäin viedä ne sillä reissulla heti kierrätyskeskuksiin.
Haikeutta tuo se, että siellä on lapsuudenkin vaatteita, tai no nuoruuden ainakin. On äitini neuloma valkoinen neuletakki johon hän laittoi valkoiset ruusunapit. Ja olihan siinä aikoinaan myös vaaleanpunaiset ruusut koristeina, kun toimitti juhlatakin virkaa veljeni rippijuhlissa. Myöhemmin halusin sen arkikäyttöön ja tällöin poistettiin ruusut. Missähän nekin ovat nykyään? Lapsena vanhemmiltani joululahjaksi saatu musta lakerikirjekuori laukku, jossa kannoin leikkihuulipunaani ja peiliä aina kun menimme johonkin juhliin tai vieraspaikkoihin.
