Heti samana iltana kun kutsu oli tullut, olin netissä katsomassa erilaisia 60- luvun mekkoja ja malleja. Kangas minulla onkin jo ollut odottamassa usean vuoden ja vähän malliakin olen haaveillut jo pitkään. Olen ihastunut kellohelmaisiin mekkoihin ja itselläni on kaksi pallokangasta odottamassa mekko innostusta. Ajattelin tehdä tämän mekon juhliin pinkkipohjaisesta pallokangaasta, jossa on mustia/ruskeita palloja. Jätän vielä ruskeapohjaisen pinkeillä palloilla olevan kankaan odottamaan jtoakin toista mekkoa.
Mielestäni 50- 70 luvulla vaatteet olivat kauniita, naiset olivat kauniita ja naisellisia. Juu, tuota sanaa ei minun suusta voisi luulla kuulevan. Onkohan tämä sitä 3-kympin kriisiä, sillä olen alkanut pukeutumaan naisellisemmin ja juuri mekkoihin olen ihastunut.
Netissä kyllä ihastuin vaikka minkälaisiin mekkoihin. Tässä vähän mallia mitä kaikkea netistä löytyy 60 luvun mekkoina. Näiden kuvien pohjalta aloin suunnittelmaan omaa pallomekkoani.
Kangasta olin tilannut vain 1,5m, ajatellen tehdä niistä kasseja tai niiden vuoria, mutta suunnitelmat muuttuivat tässä vuosien myötä. Olen siis tilannut kankaat kangastorista vuonna 2012. Ajatuksenani oli tehdä kellohelmainen mekko lyhyillä hihoilla.
Mekon kaavoina käytin Joka tyypin kaavakirjaa. Mekonyläosaan otin kaavan yläosan perusohjeesta lyhentäen hihoja ja nostaen kaula-aukkoa vain alentaakseni sitä kun mekko on valmis. Mekon alaosaan otin mallia saman kirjan puolikellohameen ohjeesta. Kellohelman teko on minulle ihan uutta, joten jätin helman leikkaamisen siihen, kun olin jo ommellut yläosan täysin valmiiksi. Kangastakaan ei enää ollut paljoa jäljellä, joten virheisiin ei ollut varaa. Kellohelman vyötärön mitan otin mekonyläosan alareunasta, johon sen kiinnitin. Kellohelmaan oli haasteellista saada pituutta, sillä vyötärönmittaan meni niin paljon kangasta ja kankaan leveys oli vain 145 cm. Loppujen lopuksi piti käydä ostamassa kangas kaupasta vielä mustaa kangasta, josta laitoin helmaan lisä pituutta n. 10 cm.
Koska kaikissa 60-luvun kellomekoissa oli myös tyllialushame, piti minun tehdä myös sellainen. Netistä löytyi monta ohjetta niin vuorelliseen kuin vuorettomiinkin tyllialushameisiin. Nyt näin jälkikäteen voin nauraa sitä pelon määrää, jota tunsin kun aloin suunnittelmaan sitä tyllialushametta. Kaikki ohjeet oli tehty hoikille, joten pelkäsin minkä näköinen tai kokoinen se on minun päälläni. Jännitystä lisäsi se, etten ollut ikinä ommellut tylliä, ompelukoneeni teki jo tavallisellakin kankaalla paljon hyppytikkejä ja vedettäessä lähteviä ompeleita sekä aikaakaan ei ollut paljoa tuhlata ompeluun. Saati jos kangasta menee hukkaan. Joten valmista pitäisi saada heti.
Eurokankaasta ostin vaaleanpunaista kovaa tylliä 4 m 2 € hintaan. Kaupassa koskettelin tylliä ja tajusin sen tarvitsevan myös vuoren, sillä se oli kovin kutittava. Löysin vaaleanpunaista puuvillakangasta vuoreksi. Mittasin mekosta pituuden, jonka pituiseksi halusin tyllialushameen ja leikkasin vuorikankaasta ensin puolikellohameen ohjeella tyllialushameen vuoren. Leikkasin vuoren kahdesta osasta, joten vuoreen tuli kaksi saumaa. Ompelin vuoren kiinni ja ompelin ylös kuminauhakujan, johon pujotin varastostani löytyneen 1 cm paksuisen kuminauhan. Ompelin kuminauhakujan kiinni ja aloin leikkaamaan tyllisuikaleita. Monessa ohjeessa, joita löysin netistä (esim. ) oli leikattu 20 cm levyisiä suikaleita tyllistä. Miehen ihanien neuvojen mukaan ompelin ensimmäiseen kerrokseen kaksi suikaletta ja seuraavaan kerrokseen 4 suikaletta. Alareunaan ompelin lisäksi satiinivinonauhaa.
Ennen ompelua katsoin tyllialushameiden hintoja netistä. Hinnat lähtivät 30 € ylöspäin, joten päädyin ommella sen itse. Tyllialushameelleni hintaa tuli n. 22 €. Tylliä ja vuorikangsta jäi vielä toiseenkin hameeseen. eli näin huonolla laskupäällä yhdelle tyllialushameen tarvikkeille tulisi hintaa n. 12 €.
En jaksanut enää alkaa ommella uutta käsilaukkua, joka sopisi mekon kanssa. Entinen nahkalaukku, jota veljeni kutsuu muumimamman laukuksi oli aluksi ihan kiva, mutta päädyin sittenkin lähteä katsomaan laukkuja kierrätyskeskuksista ja kirpareilta. Juhlia edeltävänä päivänä lähdin käymään Kuopiossa vielä asioilla ja löysinkin elävästä kaupasta kaksi ihanaa kassia, joiden välillä en osannut tehdä valintaa. Koska hinta oli vain 1 €/kpl, päädyin ostamaan molemmat.
Kävin vielä Matkuksessa olevassa Ikanos kauppakeskuksessa etsimässä pyöreitä isoja korviksia kahdesta asuste kaupasta, mutta vasta kolmannesta löysin ihanat. Ninjasta löytyi juuri sellaiset pyöreät vaaleanpunaiset korvikset, kuin olin ajatellut. Itse käytän vain kultaisia korviksia, sillä kaikki muut mustuvat ja mustaavat korvani. Nämä korvikset oli hieman oudot, sillä varret olivat mielestäni muoviset, jotka olivat ihan uutta minulle. Ajattelin ostaessani, että ehkä ne eivät aiheuta mitään oireita käytössä ja n. 10 tunnin käytön jälkeen en huomannutkaan mitään ihmeellistä.
Mekkoa tein viileiden ilmojen aikaan, uskoen kovasti juhlien aikaan olevan aurinkoinen ja lämmin mekko keli. Kun mekko alkoi olla melkein valmis, aloin miettimään, että entä jos sää onkin kylmä. Kait sitä sukkahousut ja jonkin jakun voisi pukea ylleen, mutta tarkeneeko sitä mekossa jos säätä on vain 15 paikkeilla. Onneni alkoi kääntyä, sillä juhlia ennen säät alkoivat kääntyä lämmön puolelle ja täälläkin oli ihan 24 astetta lämmintä. Katselin netistä juhlapäivän ja sitä seuraavan reissupäivän säätä ja näytti Pohjois-Karjalaankin tulevan ihan lämmintä. Ainoastaan sadetta lupasi juuri juhlapäivän illalle.
Vaatteideni lisäksi tein juhlijalle myös kortin.
Kokosin kortin päälle kaikkea mitä tapahtui hänen syntymävuotenaan 1964. Skannasin eräästä kuviopaperivihkostani ihanan kuvion, lisäsin tekstit siihen Wordissa ja tulostin tulostinpaperille. Sisäpuoleen etsin runoja, jotka sopisivat tälle ihanalle naiselle ja ukon mielestä tämä oli sopivin hänelle.
Juhlapaikka ja juhlat olivat aivan ihana. Tässä vähän herkuttelua täytekakulla silmien kautta. Pöydällä on yhden laulun tulostetut laulunsanat, sillä juhlissa oli paljon esityksiä ja yhteislaulua.
Seuraavassa
tekstissäni kerronkin ihanasta lomapäivästä Pohjois-Karjalassa.
