Jotain pientä vauvalle.

Jotain pientä täytyy tapahtua, jotta tähän tätiin saadaan vauhtia. Ja mistä on kyse. No, heinäkuun alussa minusta tuli täti, kun isoveljeni vaimoineen saivat pienen pojan. Hän syntyi hieman aikaisemmin, joten olemme nyt todella iloisia kun perhe on voinut olla kotona jo kohta 2 viikkoa. Ja kaikki näyttäisi olevan hyvin.

Heinäkuussa kävimme ukkoni kanssa katsomassa tätä pientä tuhisiaa Kuopion Kaarisairaalassa, jossa he olivat usean viikon ajan osastolla. Sain pitääkin pientä tulokasta sylissäni hetken aikaa.

Halusin antaa onnitteluna jotakin itse tekemääni ja sainkin pitkään etsiä netistä ideoita joihin myös aikani ja voimani työn ohella riittäisivät. Päätin tehdä lahjaksi vaunuverhon ja vanhan tutun eli neuvolakorttikotelon.

Tähän pikku pojalle tarkoitettuun koteloon löysin kankaat omista varastoistani. Olenkin tainut käyttää samaa väriyhdistelmää jo aiempiinkin korttikoteloihin. Kaavana käytin taas Villapadan ohjetta.

 En halunnut paljastaa lahjaideaani tuleville vanhemmille, joten käytin vaunuverhon kaavana Villa & Villan kaavaa. Halusin käyttää verhon toiselle puolelle höyhen sabluunaa ja toiselle puolelle kuviollista kangasta. Tuleva ukki (isäni) oli valitsemassa kankaat Ikealla ja hän valitsi Nattljus mustavalkoisen kankaan kuviolliseksi kankaaksi. Toiselle puolelle yritimme turhaan etsiä vahvaa kangasta, jottei kuvio näkyisi läpi.

Sabluunalla höyhen kuvat on tehty kangastusseilla, sillä kangasväri jäi töpöttäessä alle ja tuhrasi kuvion.

Ompelu onnistui hyvin ja jopa renkaiden kiinnityskin onnistui melko hyvin. Verhon kiinnityksenä käytin vanhoja suihkuverhon koukkuja, jotka tuleva mummo (äitini) antoi minulle kuulleessaan lahjaideasta.

Pienelle tytölle mekko

Blogini on ollut vähän turhan hiljainen pitkään. Melko hiljaista on ollut myös ompelun sarallakin, mutta hieman olen kesällä ehtinyt painamaan myös Brotherin poljinta.

Katselin kesäkuussa Eurokankaan nettisivuja ja ihastuin palavasti Ananassiivut trikooseen. Seuraavana arkipäivänä löysinkin itseni Kuopion eurokankaasta etsimässä sitä kangasta. Valitettavasti löysin enää vain vihreää pari metriä. 

Heinäkuun alussa oli miehen puolella erään pienen tytön 2-vuotis synttärit ja päätin ommella tästä kankaasta hänelle pienen mekon. Tämän vihreän kankaan pariksi löysin vaaleanvihreää yksiväristä trikoota kanttauksia varten. Mekon kaavaksi valitsin Ottobre 3/2014 lehdestä Giant Applen ja tein myös samalla sivulla olevat pikku trikoot.

Frilla helman tekeminen oli todella helppoa ja housut valmistuivat todella nopeasti. Ja mikä parasta, tuota kangasta riittää vielä omaan ja miehenkin puseroon. Nyt on ollut vasta sellaisia kelejä, jotta voisin uskoa tytön voineen jopa käyttää tätä mekkoa.