Kesäloma matka

Mieheni ei ole vielä ollut kesälomalla, mutta kävimme elokuussa yhtenä viikonloppuna kahdestaan kesälomamatkalla. Päätimme käydä Vaajakosken Pandan tehtaanmyymälässä, Jyväskylän kirpputoreilla ja Viherlandiassa. Suunniteltmiimme kuului myös uintia ja frisbeenheittoa, jos vain ehtisimme tehdä kaikkea päivässä.

Nyt kun on kylmä, sateinen ja todellinen syksy ilma on ihana musitella parinviikontakaista matkaa. Pakkasimme kylmälaukkuun paljon juomista, täytettyjä leipiä ja paistettua kalaa ja lähdimme matkaan jo aamulla. Ensimmäisenä ajoimme Pandalle namiostoksille, kuten oli päättänyt moni muukin. Ostimme lakua ja suklaata. Suklaata olisimme halunneet ostaa enemmänkin, mutta silloin oli todella kuuma päivä ja  pelkäsimme sen sulavan matkalla.  Päätimme siis palata syksymmällä uudelleen Pandalle ja ehkä mukana olisi enemmänkin porukkaa.

Päiväruokailun hoidimme ostamalla kaupasta vain evässalaatin ja yhdistämällä siihen edellisenä iltana paistettua lohta. Söimme eväät kaupan parkkipaikalla ja rentouduimme autossa. Tällä kylmällä eväsrualla pärjäsi ihan mainiosti.

 

Ukon kännykkä näytti tietä jyväskylän keskustassa etsiessämme kirpputoreja. Olen käynyt muutaman kerran Jyväskylässä ja tiesin ainakin Eurokankaan paikan. Olin päättänyt olla käymättä siellä, mutta ukkoni vei minut ihan siihen palakaupan ovelle etsiessään kirpparia, joten pakko oli sinne mennä. Löysin sitten sieltä aivan ihanaa miheille käypää trikoota ja mallasin sitä ukon päälle. Päätin ostaa tämän palan hänelle ja tehdä esimerkiksi syksyllä syntymäpäivälahjaksi hänelle t-paidan.

                                         
Löysimme yhden ainoan kirpputorin keskustassa ja löysin sieltä kaksi Suuri käsityölehteä. Äitini aloitti tilamaan minulle vuonna 2000 Suuri käsityölehteä ja lehti alkoi vasta heinäkuusta. Kuitenkin kesäkuunlehdessä olivat ne ihanat monen koon t-paidat ja uimapuvut. Sekä toinen lehti jota olin lainannut useasti kirjastosta, oli tuo 4/2005, jossa oli pienen ja pyöreän mallisto. Yllätyin kun kassalla myyjä sanoi niiden olevan ilmaisia. Minusta todelliset löydot siis.

Iltasella ajoimme Viherlandiaan. Yllätykseksemme parkkipaikka oli aivan täynnä, mutta syynä olikin vieressä oleva asuntomessualue. Katselimme Viherlandiassa kaikki osastot ja kasvit läpi. Ihanaa oli nähdä ne papukaijat. Näimme myös meille ihan uutuuden nimeltään tuntokasvi. Eräs asiakas näytti meille napauttamalla kasvin lehtiä, jotka menivät heti suppuun. Meille se oli ihan outo ja hauska. Kuitenkin mietimme kuinka paljon napauttamista kasvi kestää ja aukeaako lehdet uudelleen. Monesta kasvista lehdet olivat supussa, joten ilmeisesti asiakkaat innostuivat koskettelemaan niitä.

Kello olli varmaan 17, kun lähdimme ajamaan frisbee heittopaikalle Tuomiojärvelle. Olimme katsoneet osoitteet frisbeegolf.fi palvelusta, joten ukko näpytteli vain osoitteen kännnykkänsä ja antoi minulle ajo-ohjeita. Löysimme paikalle ja vaihdoimme vain paremmat kengät maastoa ajatellen. Löysimme kilinän perusteella yhdelle frsibeekoreista ja menimme sitä kautta ykkös korin heitto paikalle.

Olemme käyneet Pohjois-savossa neljällä frisbeegolf radalla ja emme ole ikinä olleet näin jyrkässä maastossa. Mielestämme korit olivat ahdettu hieman tiheään, sillä frisbeitä lenteli milloin mistäkin suunnasta, eikä heittäjiä näkynyt. Kahden melkein toisen frisbeestä saadun osuman ja yhden melkein hukkuneen frisbeen jälkeen päätimme lopettaa. Päätimme kuitenkin palata tänne joskus, kun on enemmän aikaa. Rata oli meistä todella haastava ja vaikeakulkuinen, mutta mielenkiintoinen.

Koska uimaranta oli ihan siinä lähellä, päätin käydä uimassa. Tänä kesänä ”ehdin” uimaan peräti kolme kertaa. Sitä vain ihmettelee, miten vanhempana oikein pelkää uimista järvessä ja veden kylmyyttä ja vain ihmettelee kuinka lapset voi uida. Tai kuinka sitä on itse voinut uida vieläkin kylmemmässä vedessä kuin nyt uskaltaa.

Ukko istui uimiseni aikana rannalla ja kuvasi kamerallani häntä lähellä istuvia sorsia. Sorsat olivat ihan kesyjä, mielestämme ehkä liikaakin. Sorsia oli muistaakseni seitsemän, joista vain muutama ui järvessä ja osa makasi lämpimällä hiekalla. 

Kesäisin on mielestäni ihanaa matkustaa päiväseltään, sillä päivä on valoisa pitkään ja voi ajaa vaikka yötämyötä kotia. Kotimatkalla kävimme syömässä pizzaa ja salaattipöydästä salaattia Vaajakosken ABC:llä ja jatkoimme sitten kotimatkaa. Tulimme kottiin siinä 22 maissa ja ehdimme vain kömpiä sänkyyn kun jo nukahdimme. Myönnettävä on, ettei sitä päivän aikana ehdi ihan kamalasti tehdä tai näkeä. Ja myönnettävä on aina, että suomessa on todella paljon nähtävää.

Yksi kansallispuistomerkki kerätty – enää 38 jäljellä

Alkuun on kerrottava ja pahoiteltava, että tämä teksti on odottanut jo heinäkuun alusta asti valmiina, jotta lisäisin vain kuvat kamerastani. On sitä välillä niin laiska nykyajan laitteidenkin suhteen.

Kuten otsikkokin kertoo, hulluin keräilykohteeni on kansallispuistomerkkien kerääminen. Mitähän muita ”hulluja” keräilykohteita voi olla….

Katsoin luontoon.fi verkkokaupasta, että kansallispuistoja joista voi saada kangasmerkin, on yhteensä 43. Olen siis käynyt jo 5 kansallispuistossa, osassa parikin kertaa. Olen käynyt Savon alueella Tiilikkajärven ja Linnansaarenkansallispuistossa. Tiilikkajärvellä olen käynyt kävelemässä ja myös melomassa. Linnansaarenkansallispuistossa olen käynyt ainoastaan kerran melomassa. Muutama vuotta sitten kävin Turun reissullani kahdessa kansallispuistossa retkeilemässä muutaman tunnin ajan. kävin siis Kurjenrahkan ja isosyötteen kansallispuistoissa yksin retkeilemässä. Aikaisemmin olen käynyt retkeilemässä isäni kanssa, joten kyllä se on kiva kun on retkiseuraa.

Kävimme siis mieheni kanssa juhlissa hänen sukulaisen 50-vuotis juhlissa Pohjois-Karjalassa ja päädyimme menemään seuraavana päivänä Petkeljärvenkansallispuistoon, jotta saisimme uuden merkin. Kansallispuistomerkki olisi myös mieheni ensimmäinen merkki ja ensimmäinen yhteinen kävelyretki kansallispuistossa. Toki olemme käyneet yhdessä suunnistamassa, joten metsässä kävely ei ole meille uutta, mutta nyt retkeily olisi omatoimista ja omalla ajallaan.

Ajoimme autolla Petkeljärven kansallispuiston leirintäalueelle. Ihailimme leirintäaluetta ja totesimme sen ja kansallispuiston polkujen olevan todella suosittu, sillä jatkuvasti tuli uutta väkeä. Poluille lähti mm. lapsiperheitä, ystäviä ja keski-ikäisiä pariskuntia. Osa saattoi tosin tulla vain syömään, sillä leirintä alueella tarjottiin lounasta klo 12-16.

Söimme kaasukeittimellämme tehtyä juustopastaa johon laitoimme lisäksi tonnikalaa. Mukanamme oli lisäksi valkosipulituorejuustoa ja näkkäriä. Kyllä se ulkona syöty ruoka maistuu ihan toiselle.

Ensimmäiseksi lähdimme katsomaan uimapaikkaa, joka oli pitkien rappusten alapäässä.

Sitten jatkoimme entisöidyn korsun etsintää. Löysimme sen lopulta, kuten perässämme tullut lapsiperhe. Katsoimme ukon kanssa ensin entisöidyt juoksuhaudat ja kuvasimme maisemia ja toisiamme. Nyt on muistot käynnistämme.

                                                         Korkealta oli kauniit näkymät. 

Toiseksi lenkiksi kävelimme Korkeasärkän reitin. Otimme kyltin kohdalla muutaman kuvan ja tajusimme, että siitähän saa vaikka mitä nimiä ja asioita. Särkänpolku, Koreapolku…. Laitetaan nuo taas kuumuuden ja väsymyksen piikkiin.

Tämä reitti oli 2 km. pituinen, jonka polku vei kapean korkeasärkän päähän. Polulla oli paljon erilaisia kylttejä, missä kerrottiin luonnon tapahtumista. Esimerkiksi kuinka suppa oli muodostunut. Mielestäni kansallispuistoissa parasta on juuri nuo kyltit, sillä tätä kautta tutustuu luontoon ja eläimistöön ja voi alkaa tarkkailemaan luonnosta löytyykö niitä eläimiä juuri sillä hetkellä.

Repussamme oli vettä, ässä keksiä juhlista, näkkäriä, pähkinärusinasekoitusta ja kurkkua. Söimme eväämme kivillä aivan polun päässä ja lepäsimme hetken ajan. Sitten lähdimmekin kävelemään jo takaisin autolle. Tämä lenkki oli vaativuusasteikoltaan vaativa. Mielestämme reitti oli aivan ihana, kun sai kulkea järven keskellä ja maasto oli epätasaista. Paluu reitillä minä olin enimmäkseen johdossa, ja tällöin ukko sanoikin, että nyt alkaa hengästyä. Kun olen kävelyllä yksin, en aina tiedä kuinka nopeasti kävelen ja saatankin sitten yhtäkkiä väsähtää, joten olikin hyvä laittaa välillä ukko johtajaksi. Hän tiesi mikä on kuumalla säällä hyvä retkeilyvauhti.

Olimme ensimmäisellä kävelylenkillä nähneet teltta alueen luona pöytiä ja penkkiä, joten päädyimme kävellä sinne tehdäksemme iltaruoan. Iltaruoaksi söimme järvimaisemassa sienikeittoa kidneypavuilla. Emme tosiaan osaa muuta retkiruokaa, kuin kuivaruokapussit ja tölkkiaineita, mutta niillä olemme jaksaneet retkeillä.

Lähdimme ajamaan kotiin päin Enon kautta. Piipahdimme keskustassa kauppaan syömään jäätelöt ja ostimme rasian mansikoita. Jatkoimme matkaamme Joensuuta päin. Ajattelimme piipahtaa katsomassa Kirjapörssin kirjavalikoimaa Marjalassa, mutta silmämme näkivätkin kyltin bunkkerimuseosta ja päätimme ajaa ensin sinne. Valitettavasti museo oli kiinni, mutta päätimme kulkea reitit ja katsella ympärillemme.

Korttiaskartelua

 Kesä on täynnä juhlia ja syntymäpäiviä. Ja siinähän on syynsä tehdä erilaisia kortteja ja muuta.

Tässä kesäkuun saalis, joista osa on jo lähtenyt juhlijoille onnitteluiksi.

Vasemmassa alareunassa oleva pöllö kortti lähti pikkutytölle 1-vuotis kortiksi. Valitettavasti kultakynästä loppui väri juuri kun olin tekemässä numeroa 1 ylänurkkaan. Siksi siinä on leikattu kuviopaperista aika näkymätön numero.

1- vuotis kortti lähti tämän paketin mukana. Olenkin jo aiemmin esitellyt keskeneräisen kortin ja varmaan vähän muutakin. Tässä on kaikki valmiina lähdössä uuteen kotiin, eli miehen serkun perheelle. Pakettiin kuului sisustuskori, sisustussydän ja lapselle ruokalappu.

Sisäpuolella oleva runo on löydetty netistä, muistaakseni tästä runosivustosta. Veimme kortit ja paketin jo kesäkuussa. Vihdoinkin.

Heinäkuussa tein myös yhden kortin lisää. Kyseessä oli miehen puolen sukulaisen 50-vuotis kortti.Kortin sisäpuolesta ja sen runosta ei valitettavasti ole kuvaa.

Heinäkuussa kävin vähän askarteluväline ostoksilla ja unohdin ottaa kuvan ennen käyttöä. Pääsin heti kokeilemaan noita pitsikakkupaperia, koristetimantteja sekä 3d- kukkia. Nuo isommat kukat olen ostanut jo aiemmin.