Yksi kansallispuistomerkki kerätty – enää 38 jäljellä

Alkuun on kerrottava ja pahoiteltava, että tämä teksti on odottanut jo heinäkuun alusta asti valmiina, jotta lisäisin vain kuvat kamerastani. On sitä välillä niin laiska nykyajan laitteidenkin suhteen.

Kuten otsikkokin kertoo, hulluin keräilykohteeni on kansallispuistomerkkien kerääminen. Mitähän muita ”hulluja” keräilykohteita voi olla….

Katsoin luontoon.fi verkkokaupasta, että kansallispuistoja joista voi saada kangasmerkin, on yhteensä 43. Olen siis käynyt jo 5 kansallispuistossa, osassa parikin kertaa. Olen käynyt Savon alueella Tiilikkajärven ja Linnansaarenkansallispuistossa. Tiilikkajärvellä olen käynyt kävelemässä ja myös melomassa. Linnansaarenkansallispuistossa olen käynyt ainoastaan kerran melomassa. Muutama vuotta sitten kävin Turun reissullani kahdessa kansallispuistossa retkeilemässä muutaman tunnin ajan. kävin siis Kurjenrahkan ja isosyötteen kansallispuistoissa yksin retkeilemässä. Aikaisemmin olen käynyt retkeilemässä isäni kanssa, joten kyllä se on kiva kun on retkiseuraa.

Kävimme siis mieheni kanssa juhlissa hänen sukulaisen 50-vuotis juhlissa Pohjois-Karjalassa ja päädyimme menemään seuraavana päivänä Petkeljärvenkansallispuistoon, jotta saisimme uuden merkin. Kansallispuistomerkki olisi myös mieheni ensimmäinen merkki ja ensimmäinen yhteinen kävelyretki kansallispuistossa. Toki olemme käyneet yhdessä suunnistamassa, joten metsässä kävely ei ole meille uutta, mutta nyt retkeily olisi omatoimista ja omalla ajallaan.

Ajoimme autolla Petkeljärven kansallispuiston leirintäalueelle. Ihailimme leirintäaluetta ja totesimme sen ja kansallispuiston polkujen olevan todella suosittu, sillä jatkuvasti tuli uutta väkeä. Poluille lähti mm. lapsiperheitä, ystäviä ja keski-ikäisiä pariskuntia. Osa saattoi tosin tulla vain syömään, sillä leirintä alueella tarjottiin lounasta klo 12-16.

Söimme kaasukeittimellämme tehtyä juustopastaa johon laitoimme lisäksi tonnikalaa. Mukanamme oli lisäksi valkosipulituorejuustoa ja näkkäriä. Kyllä se ulkona syöty ruoka maistuu ihan toiselle.

Ensimmäiseksi lähdimme katsomaan uimapaikkaa, joka oli pitkien rappusten alapäässä.

Sitten jatkoimme entisöidyn korsun etsintää. Löysimme sen lopulta, kuten perässämme tullut lapsiperhe. Katsoimme ukon kanssa ensin entisöidyt juoksuhaudat ja kuvasimme maisemia ja toisiamme. Nyt on muistot käynnistämme.

                                                         Korkealta oli kauniit näkymät. 

Toiseksi lenkiksi kävelimme Korkeasärkän reitin. Otimme kyltin kohdalla muutaman kuvan ja tajusimme, että siitähän saa vaikka mitä nimiä ja asioita. Särkänpolku, Koreapolku…. Laitetaan nuo taas kuumuuden ja väsymyksen piikkiin.

Tämä reitti oli 2 km. pituinen, jonka polku vei kapean korkeasärkän päähän. Polulla oli paljon erilaisia kylttejä, missä kerrottiin luonnon tapahtumista. Esimerkiksi kuinka suppa oli muodostunut. Mielestäni kansallispuistoissa parasta on juuri nuo kyltit, sillä tätä kautta tutustuu luontoon ja eläimistöön ja voi alkaa tarkkailemaan luonnosta löytyykö niitä eläimiä juuri sillä hetkellä.

Repussamme oli vettä, ässä keksiä juhlista, näkkäriä, pähkinärusinasekoitusta ja kurkkua. Söimme eväämme kivillä aivan polun päässä ja lepäsimme hetken ajan. Sitten lähdimmekin kävelemään jo takaisin autolle. Tämä lenkki oli vaativuusasteikoltaan vaativa. Mielestämme reitti oli aivan ihana, kun sai kulkea järven keskellä ja maasto oli epätasaista. Paluu reitillä minä olin enimmäkseen johdossa, ja tällöin ukko sanoikin, että nyt alkaa hengästyä. Kun olen kävelyllä yksin, en aina tiedä kuinka nopeasti kävelen ja saatankin sitten yhtäkkiä väsähtää, joten olikin hyvä laittaa välillä ukko johtajaksi. Hän tiesi mikä on kuumalla säällä hyvä retkeilyvauhti.

Olimme ensimmäisellä kävelylenkillä nähneet teltta alueen luona pöytiä ja penkkiä, joten päädyimme kävellä sinne tehdäksemme iltaruoan. Iltaruoaksi söimme järvimaisemassa sienikeittoa kidneypavuilla. Emme tosiaan osaa muuta retkiruokaa, kuin kuivaruokapussit ja tölkkiaineita, mutta niillä olemme jaksaneet retkeillä.

Lähdimme ajamaan kotiin päin Enon kautta. Piipahdimme keskustassa kauppaan syömään jäätelöt ja ostimme rasian mansikoita. Jatkoimme matkaamme Joensuuta päin. Ajattelimme piipahtaa katsomassa Kirjapörssin kirjavalikoimaa Marjalassa, mutta silmämme näkivätkin kyltin bunkkerimuseosta ja päätimme ajaa ensin sinne. Valitettavasti museo oli kiinni, mutta päätimme kulkea reitit ja katsella ympärillemme.