Piristystä ompeluun

Ompelupöydälläni on useasti ruuhkaa. Kasat muodostuvat päättelemättömistä tai melkein valmiista töistä, mutta myös kankaat ja tarvikkeet tuleviini töihin ovat pöydällä. Uudenvuoden lupaukseni vuodelle 2013 ei toiminut. Lupasin itselleni, etten aloita mitään uutta työtä, vaan teen vanhat työni valmiiksi. Taisin saada pari vanhaa työtä valmiiksi ja kasan uusia. Se ei siis pitänyt, mutta nyt on alkanut kiinnostamaan vanhojen töiden tekemine ja olenkin etsinyt vanhat kaavat ja kankaat esiin.  Olen kova lupaamaan vanhemmilleni, miehelleni ja itselleni tehdä ompelutöitä, mutta niiden valmistumiseen menee joskus luvattoman pitkään. Koulutyöt veivät opiskeluaikana voimat ja ajan, että ehdin vain suunnitella ja leikata aina kankaat. 

Olen luvannut tehdä isälleni autoon tyynyn sekä matkalaukun. Tuo tyyny taisi olla syntymäpäivälahja. Kassin kankaat löysin eräästä tulevat työt laatikosta, mutta tyynynkankaita piti etsiä jonkin aikaa. Sitten eräs pussi alkoi näyttää tutulle ja sieltähän ne tyynyn kappaleet löytyivät vahvassa rypyssä. Isälläni on ainakin vielä Renault-merkkinen auto, joten ajattelin tehdä hänelle tyynyn, jossa on Renault merkki. Tyyny on myös muodoltaan automerkin näköinen ja päälle laitoin harmaan fleeceen Renaultin merkin muotoon.  Aluksi olin ajatellut laittaa sivuun fleeceellä RENAULT- aplikoinnin, mutta en löytänyt enää tuota fleeceetä. Muistelen kuitenkin leikanneeni nuo kirjaimet. Kuten aina, olen varma niiden löytyvän sen jälkeen kun tyyny on valmis. Päädyin sitten tekemään kirjaimet kankaanpainannalla.

  

Olin hopean ja valkoisen välillä, mutta päädyin painamaan kirjaimet valkoisella. Takana tyynyssä on vetoketju, jonka tein sillä uudella opitulla tavalla, eli vetoketju ei ole päästä päähän. Valitettavasti kuvissa näkyy vielä liiduilla tekemäni jäljet ja tuo maalituhraus R-kirjaimen yläpuolella. Tyynyn ompelu sujui hyvin niin pitkään, kun aloin muodostamaan tyynyn päälle fleece kaitaleista Renault merkkiä. Saumanvarojen kääntäminen ja kaitaleiden kapeus tuotti ongelmia, joten muutaman ratkomisen jälkeen päätin jättää sen hetkeksi ja aloin etsimään matkalaukkuun vuori kangasta. Kangas on tukeva ja oli hyvä ommella, mutta melko sähköinen, joten vetää kaiken langanpätkän ja nukan itseensä eikä irto helpolla pois.

Etsiessäni kangasta kangaslaatikoistani, tuli eteen nuo punainen maatuska ja punavalkoruutuinen puuvillakangas. Sain sitten inspiraation tehdä mieheni serkun tyttärelle (siis äidillehän ne tulee) neuvolakorttikotelon. Ohjeen löysin Villapadasta, jolla olen tehnyt tuon alla olevan turkoosin kotelon pari vuotta sitten ystävälleni. 

 

Ajattelin että tuollainen pikku ompelu juttu olisi mukava tyrkkäys saada isompaakin työtä valmiiksi. Ompelu sujui ongelmitta, mutta valkoinen silitettävä kovikekangas ei meinannut tarttua sitten millään, joten kun käänsin valmiin työn ympäri, irtosivat tukikankaat melkein kokonaan niistä kohdin mistä eivät  ompeleista olleet kiinni kankaassa. Ostin silityskankaan vasta viime syksynä, joten ihmettelin miksi vielä vanhemmissa silitystukikankaissa liimaus kestää paremmin kuin nykyisemmissä.

Ystävänpäiväkin on kohta. Ajattelimme miehen kanssa viedä tuon neuvolakorttikotelon ystävänpäivälahjaksi ja sitten ajattelin tekeväni vielä heijastimia tai jääkaappimagneetteja muille tuttaville annettavaksi. Yleensä aina keväisin teen vanhemmilleni ja muille tuttavilleni jotakin kevätpiristykseksi, sellaista mitä silloin tekee mieli tehdä ja silloin riittää aikaa ja voimia. 

Makkariin piristystä

Yli vuosi sitten ostin Kangastorista poikaystävälleni kangasta, ajatellen ommella hänen makkariin tyynyt tästä ihanasta kankaasta. Pitkään tuli pyöriteltyä kangasta kaapissa ja nyt sain tällä viikolla ostettua vetoketjut ja ommeltua tyynyt meidän yhteiseen makkariin.

 

40*40 tyynyissä on takana vetoketjut. Tämä malli oli kyllä helpoimpi tapa toteuttaa, kuin kaikki aiemmat tyynyjen ompeluni, joissa ompelin vetoketjun alas. Kangasta jäi vielä yhteen tuollaiseen 40*40 tyynyyn. Tuossa pitkulatyynyssä on Jysk:in velouria, jonka mieheni oli aiemmin ostanut. Siihen en saanut vetoketjua laitettua, kun olin leikannut liian pieneksi velourin. Se tyyny on siis ommeltu kiinni käsin, ehkä joskus saan ommeltua vetoketjun siihenkin.

 

Turkoosi tuntuu olevan hallitseva väri makuuhuoneessamme ja me molemmat pidämme myös ko. väristä. Olimme ostaneet Ikeasta Skubb sarjan isoja avolaatikoita makuuhuoneen avohyllyyn valkoisena ja turkoosina, joita vuorottelimme hyllyillä. Huonoksi onneksemme turkoosi oli lopetettu, mutta saimme sentään yhden 3 kpl:n erän ostettua. Tyynyjen kuvio kangasta jäi vielä jäljelle, joten valkoiset Skub laatikot saivat uuden pinnan. Kankaan palat on huoliteltu ja saumanvarat ommeltu. Olin joskus ostanut ilmeisesti Lidl:stä liimapintaista tarranauhaa, joten liimasin ne palat kankaisiin ja laatikkoon. Valitettavasti kankaat eivät ole kestäneet paikallaan, vaan tippuvat koko ajan alas. Tarrat täytyy siis ommella kankaaseen kiinni. Mielestäni ovat kivan näköiset ja mahdollistaa näin uusien kankaiden vaihtamisen kun sille päälle tulloo.

                                    

Viikonloppuna tuli tehtyä vähän muitakin sisustusjuttuja makkariin. Kuten moni muukin, myös minä olen vähän ihastunut tähän nykymuotiin sisustuksessa joissa on valkoisia puu/vanerilaatikoita. Lasi kannellisissa vanerilaatikoissa voi säilyttää vaikka mitä tahansa tai sitä mitä laatikon kyljessä tekstillä ilmaistaan, kuten candels, muistot, keys ym.  Mielestäni ne on olleet liian kalliita, joten olin ajatellut jemmassa olevasta vanerista tehdä itse saman tyyppisiä kannellisia laatikoita. Monesti on itsellä hyviä ideoita, mutta ajanpuute on yleensä ollut se miksi niitä en ole saanut toteutettua. 

Olimme ostaneet Ikeasta niitä valkoisia pahvilaatikoita ja kotona aloin miettimään, miksei niistä voisi tehdä ainakin kevyemmille tavaroille itse kirjain laatikon. Aluksi ajattelin tussilla kirjoittamista, sabluunalla maalaamista, tarraa… Sitten löysin Halpa-hallista tuollaista glitter tarraa mustana. 

Ehkä vaikeimman kautta tein nuo, kuten aina kaiken muunkin. Kirjoitin sanat ensin Wordilla, etsin hyvän fontin sekä koon ja tulostin. Sitten piirsin ne leivinpaperille ja sen jälkeen tarra-arkin toiselle puolelle. Kirjaimet leikkasin askarteluveitsellä irti ja liimasin laatikkoon. Aikaa meni leikatessa, mutta minusta ihan kivan näköiset makkarissa, on vähän myös tekstiäkin. Äitini luuli niitä ostetuksi, eikä uskonut niiden olevan Ikean laatikoihin liimattuja tarroja. Oikeasti tuo tarra kimaltaa, vaikkei kuvassa näykkään. 

Leikkasin sana Memories ja Things. Nämä kirjaimet saivat aikaan vähän hassuttelua kun aseteltiin niistä erilaisia kirjain yhdistelmiä.Taisi niistä tulla vielä enemmänkin, mutta tuossa alhaalla muutama hassuttelun tulos. Ja ihan nätin näköisiä tekstit olisi, vaikkei ne olisi ihan suorassakaan.

Valmistujaiset

Valmistuin jo viime jouluna, vihdoinkin, mutta nyt vastajaksoin tehdä jotain herkkuja ja kutsuin omat ja mieheni vanhemmat herkuille.Ja samalla juhlistamaan valmistujaisia. Molemman puolen vanhemmat ovatauttaneet paljon opiskeluni aikana, niin rahallisesti kuin myös henkisesti.Viimeisen vuoden tein opinnäytetyötä ja kylässä käydessämme valmiin ruoansaaminen, vaikka auttoikin ruoanteossa, mutta ei tarvinnut tiskata taisuunnitella ruokaa helpotti paljon. Saimme usein omilta ja miehen vanhemmiltakin valmista ruokaa, jota vain lämmitimme. Nämä kaikki auttoi kyllä jaksamaan ja tekemään sitä ”inhottavaa” työtä loppuun. Siksi halusin järjestää ruoan ja herkut. Kiittääkseni kaikesta avusta.

Täytekakuksi mielessäni oli hattu kakku. Tein vaalean kakkupohjan ja Sinin keittiöstä löysin siihen sopivan täytteen. Kaikkiin itse tekemiini täytekakkuihin olen aina laittanut kerma hillo täytteen, joskus ihan pistänyt maailman risaiseksi ja laittanut suklaan tai muun makuisen moussen hillon kera. En ole oikein täytteitä osannut muunlaisia laittaa, vanhemmilta opittuun olen juurtunut. Nyt ajattelin sitten kokeilla tuollaista valkosuklaa mascarpone täytettä. 

Kakkupohja leikkaantui hyvin ja täyte oli hyvä laittaa. Edellisenä iltana olin täydestä pakkasestani löytänyt lopultakin edes kaksi pientä pussillista vadelmia ja otin vielä kaksi pientä pussia mansikkaviipaleita. Tekevällehän aina sattuu, sillä on hyvä lohduttautua. Nimittäin kun kansi oli päällä ja leikattu pyöreäksi reunaa huomasin, että viimeisestä kerroksesta puuttui mansikat. Ei muuta kuin kahdella pitkällä veitsellä yritin saada päällimmäistä kantta irti, sen jälkeen kun olin kunnolla painanut sen kiinni ja muotoillut pinnan. Irtosihan se lopulta ja sitten ukon pitäessä kakkukantta raollaan viskelin mansikat sinne. Oli siinä naurussa pitämistä, sillä sen verran hassun näköistä se oli. Tällaista tässä keittiössä, ei kyllä mene ikinä kuin Strömsössä.

Tulostin kinuskikissan sivuilta ylioppilaan juhlakakun, jonka hyvillä ohjeilla ajattelin tehdä kakun koristelut ja tradenomin lakkiin etsin värit tradenomiliiton sivuilta. Pyysin sitten miestä kaulitsemaan valkoisen marsipaanin. Se oli huono veto, sillä ukko tekikin sitten koko kakun koristelut. Hyvin se ossaa, mutta olisin itsekin halunnut tehdä. Sovittiin, että se on sitten se valmistujaislahja.

Sokerimassasta tehdyt nauha ja tupsu alkoivat murtumaan jo tehdessä, joten ei kakku aivan kauniimman näköinen ole, mutta makuhan se ratkaisee. Ja hyvää se kyllä oli. Seuraavan kerran pitänee marsipaania ostaa enemmän ja tehdä vähän paksummaksi, jottei näy valkoisesta noin läpi kaikki. Tuohon vielä punaiset kaupasta ostetut marsipaani ruusut, niin avot.

 

Tarjottavana oli myös suklaa-salmiakki fudgea, lakritsi keksiä, paprika juustomuffineita. Fudge oli mielestäni liiankin hyvää, sillä söin sitä kauheasti yksin parin päivän ajan. Ilmeisesti lopussa lisäämäni turkinpippuri teki tehtävänsä. Rakastan salmiakkia. Hyvä että sain pidettyä itseni kurissa, enkä tehnyt kakkua ja kaikkea muutakin salmiakista.

Ruokaakin oli tarjolla. Teimme siis jauheliha- ja soijakeittoa, sekä tarjolla oli itse tehtyjä juustosämpylöitä. Kävin viime viikolla Kuopion Amanda B:ssä vain katselemassa. Jäin pitkäksi aikaa katselemaan erään pöydän kattausta, jossa oli tablettien sijaan laitettu servietit ja käytössä oli myös lautasliinarenkaat. Mielestäni lautasliinarenkaat ovat olleet turhuutta, mutta ihastuin siihen asetteluun ja erityisesti niihin Amanda B:n helmin koristelluihin lautasliinarenkaisiin. Kiertelin sitten Carlsonilla ja löysin alennuksesta nuo kultaiset lautasliina renkaat. Nuo on kuitenkin minusta monikäyttöiset ja kestävän näköiset, joten ei ole ehkä sittenkään turhuutta. Ja jos joskus kenkuttaa tuo kultainen väri, voihan niihin vaikka pujotella helmiä.

Tuon pitsisen Rainbown lautasliinan, jota käytimme tablettina, löysin jonkin kaupan alelaarista. Löysin alesta myös nuo Marimekon ruoka- ja kahviservietit. Tablettina olleet servietit eivät likaantuneet, joten päätin säästää ne esimerkiksi decoupage askarteluun.