Piristystä ompeluun

Ompelupöydälläni on useasti ruuhkaa. Kasat muodostuvat päättelemättömistä tai melkein valmiista töistä, mutta myös kankaat ja tarvikkeet tuleviini töihin ovat pöydällä. Uudenvuoden lupaukseni vuodelle 2013 ei toiminut. Lupasin itselleni, etten aloita mitään uutta työtä, vaan teen vanhat työni valmiiksi. Taisin saada pari vanhaa työtä valmiiksi ja kasan uusia. Se ei siis pitänyt, mutta nyt on alkanut kiinnostamaan vanhojen töiden tekemine ja olenkin etsinyt vanhat kaavat ja kankaat esiin.  Olen kova lupaamaan vanhemmilleni, miehelleni ja itselleni tehdä ompelutöitä, mutta niiden valmistumiseen menee joskus luvattoman pitkään. Koulutyöt veivät opiskeluaikana voimat ja ajan, että ehdin vain suunnitella ja leikata aina kankaat. 

Olen luvannut tehdä isälleni autoon tyynyn sekä matkalaukun. Tuo tyyny taisi olla syntymäpäivälahja. Kassin kankaat löysin eräästä tulevat työt laatikosta, mutta tyynynkankaita piti etsiä jonkin aikaa. Sitten eräs pussi alkoi näyttää tutulle ja sieltähän ne tyynyn kappaleet löytyivät vahvassa rypyssä. Isälläni on ainakin vielä Renault-merkkinen auto, joten ajattelin tehdä hänelle tyynyn, jossa on Renault merkki. Tyyny on myös muodoltaan automerkin näköinen ja päälle laitoin harmaan fleeceen Renaultin merkin muotoon.  Aluksi olin ajatellut laittaa sivuun fleeceellä RENAULT- aplikoinnin, mutta en löytänyt enää tuota fleeceetä. Muistelen kuitenkin leikanneeni nuo kirjaimet. Kuten aina, olen varma niiden löytyvän sen jälkeen kun tyyny on valmis. Päädyin sitten tekemään kirjaimet kankaanpainannalla.

  

Olin hopean ja valkoisen välillä, mutta päädyin painamaan kirjaimet valkoisella. Takana tyynyssä on vetoketju, jonka tein sillä uudella opitulla tavalla, eli vetoketju ei ole päästä päähän. Valitettavasti kuvissa näkyy vielä liiduilla tekemäni jäljet ja tuo maalituhraus R-kirjaimen yläpuolella. Tyynyn ompelu sujui hyvin niin pitkään, kun aloin muodostamaan tyynyn päälle fleece kaitaleista Renault merkkiä. Saumanvarojen kääntäminen ja kaitaleiden kapeus tuotti ongelmia, joten muutaman ratkomisen jälkeen päätin jättää sen hetkeksi ja aloin etsimään matkalaukkuun vuori kangasta. Kangas on tukeva ja oli hyvä ommella, mutta melko sähköinen, joten vetää kaiken langanpätkän ja nukan itseensä eikä irto helpolla pois.

Etsiessäni kangasta kangaslaatikoistani, tuli eteen nuo punainen maatuska ja punavalkoruutuinen puuvillakangas. Sain sitten inspiraation tehdä mieheni serkun tyttärelle (siis äidillehän ne tulee) neuvolakorttikotelon. Ohjeen löysin Villapadasta, jolla olen tehnyt tuon alla olevan turkoosin kotelon pari vuotta sitten ystävälleni. 

 

Ajattelin että tuollainen pikku ompelu juttu olisi mukava tyrkkäys saada isompaakin työtä valmiiksi. Ompelu sujui ongelmitta, mutta valkoinen silitettävä kovikekangas ei meinannut tarttua sitten millään, joten kun käänsin valmiin työn ympäri, irtosivat tukikankaat melkein kokonaan niistä kohdin mistä eivät  ompeleista olleet kiinni kankaassa. Ostin silityskankaan vasta viime syksynä, joten ihmettelin miksi vielä vanhemmissa silitystukikankaissa liimaus kestää paremmin kuin nykyisemmissä.

Ystävänpäiväkin on kohta. Ajattelimme miehen kanssa viedä tuon neuvolakorttikotelon ystävänpäivälahjaksi ja sitten ajattelin tekeväni vielä heijastimia tai jääkaappimagneetteja muille tuttaville annettavaksi. Yleensä aina keväisin teen vanhemmilleni ja muille tuttavilleni jotakin kevätpiristykseksi, sellaista mitä silloin tekee mieli tehdä ja silloin riittää aikaa ja voimia.