Kevättä ilmassa

Vuosien mittaan olen huomannut kevään saamaan minussakin pientä siivous innostusta. Aurinko paistaa ja valaisee sisälle ja saa kaiken lian ja rasvan näkymään. Silloin jopa tälle naiselle ilmestyy pesurättikäteen (ainakin joskus) ja alan hinkkaamaan likoja. Nykyään kevät saa innostumaan hieman sisustamaan kotiakin. Tässä yhtenä iltana innostuin sitten vaihtelemaan ja kokeilemaan erilaisia verho yhdistelmiä. Miten sitä aina tuntuu kun saa uudet verhot, että aikun nuo on niin ihanat ja sitten muutaman kuukauden päästä alkaa tuntumaan toiselta. Ostimme ellokselta viime kesänä sellaiset lehti verhot olohuoneeseen. Niissä on vihreän, turkoosin, viininpunan ja sinivihreän värisiä lehtiä. Poistaessani punaiset jouluverhot ikkunoista, lisäsin lehtiverhojen lisäksi vihreät valoverhot ja taas ilme piristyi. Ompelin syksyllä sohvan päälle vihreän irtopeiton, koska tuntui, että tarvitsemme väriä kotiin. Nyt tuo vihreä "lookki" alkaa olla vähän liian…. liian vihreää. Luvassa itselle siis verhojen vaihtelua. Onneksi olen pitänyt aina vanhatkin verhot, joten nyt on vara vaihdella.

Olen kirpputoripöydän laittamista suunnitellut muutaman vuoden. Kuitenkaan en ole sitä vieläkään saanut toteutettua. Vanhemmilla käydessämme olen käynyt tavaroitani läpi ja laittanut niitä kirpputorilaatikoihin. Olen mielestäni jo hyvin edistynyt, sillä olen lajitellut vaatteet kesä ja talvivaatteisiin, joten kirpparipöytä on järjestettävä keväällä ja syksyllä, jotta saisi kaikki vaatteeni myytyä. Vaatteita minulla on aivan kauheasti. Ja sen olen päättänyt, jos en saa vaatteita tai tavaroita myytyä, vien ne kierrätyskeskukseen.

Tavaroita käydessäni läpi huomasin omistavani ihan kauheasti tavaraa. Ja suurin osa tavaroistani on paperia, lehtiä, muistilappuja ym. Tavaraa on kyllä kertynyt vuosien myötä. Nyt on ollut jokin outo fiilinki, sillä olen pystynyt luopumaan hyvin tavaroistani. Joitakin tavaroita olen antanut vanhemmilleni, viivottimia, laskimia, kyniä, käyttämättömiä viiloja, tukkapampuloita ym. Osa tavaroista on vielä omissa pakkauksissaan, joten joiden tavaroiden kohdalla kysyin mieheltäni kävisikö ne lahjoiksi hänen pienille serkuille tai muille. Ja niin niistä tavaroista lähti osa mukaamme. Lähti sieltä kyllä sillä kerralla paljon muitakin tavaroita meille, pattereita, käsityötarvikkeita, ruokaohjeita yms. käytettävää tavaraa. Melkein kaikille löysin paikan heti kotiin tullessamme, osa vielä odottaa kansioihin laittamista.

Niin olen minä jopa pystynyt heittämän tavaroitani roskiinkin, enkä vain antanut eteenpäin. Olen hamsteri ja joutavien kerääjä. Ei ne minusta ole joutavia, mutta moni voi ajatella, miksi tuollaisia säästää. Tavaramääräni on siis enimmäkseen paperia. Laatikoita selaillessani löysin ihan kamalasti pieniä paperilappuja. Niitä lukiessa oli kyllä hauskaa, löytyi ala-aste ikäisenäni kirjoittamia lappuja, kirjojen nimiä, laulajia ja muita ihastuksiani. Myönnän että bussilippu, jossa on päiväys samalta syksyltä kuin olen aloittanut koulun on vähän turhake. Mutta ei sitä vain ole voinut heittää pois, ja kun miettii kuinka moni nykyinen kauppalippu kestää yli 20 vuotta luettavassa kunnossa. Hyvä kun 2 viikkoa. Enköhän minä kohta pysty luopumaan niistä vanhoista bussilipuistakin.

Se on jännä juttu, kun kaksi aikuista ihmistä muuttavat yhteen, niin voi sitä tavaran määrää. Kaikkea on vähintään kaksi kappaletta. Keittiössä olen huomannut olevan liikaa tavaraa. Sen huomaa aina kun jotakin etsii laatikoista tai laittaa työtasoille jotakin. Kuitenkin tuonkin huomaa ja muistaa aina vain kun on ruokaa laittamassa. Tänään miehen lähtiessä töihin aloin tiskaamaan ja tyhjentämään tiskikonetta. Sitten katselin ekologista tiskirättiäni, sen ihana kuviota. Sitten se iski. Aloin pesemään keittiön pöytätasoja, keittiön kaappien ovia. Samalla huomasin siivoamisen levinneen käsistäni. Keittiön kaappien oveja pestessä piti pestä myös hyllytkin. Pöytätasoja pestessä aloin katsomaan kahta kuppia, jossa pidämme osaa keittiövälineistä. Loput kauhat ja muut välineet löytyvät vielä yhdestä laatikosta. Lajittelin laatikoista ja pöydän kupeista kauhat ja vispilät omiin kekoihinsa ja aloin siinä miettimään, että arvitaanko me noin paljon vispilöitä, kauhoja, kapustoja… Eeeiiii. Nyt pöydällä on enää yksi kupillinen keittiövälineitä ja nekin kevyesti. Pöydiltä lähti muitakin kuppeja ja tavaroita kaappeihin. Nyt näyttää pöytätasot kevyemmille ja keittiö avarammalle.

Niin, herää kysymys mihin ne pöydältä menneet kauhat ja kapustat menivät. Vaikka kirppari pöytää olenkin tässä joskus laittamassa, niin silti en ehkä keittiö tarvikkeita laittaisi sinne. Kuitenkin kun ruokaa laitetaan ja leivotaan useasti viikossa, kuluvat kauhat ja muut kupit ja kipot. Onhan se tietysti tavara vuori, jos kaikkea säilyttää jossakin, mutta kuitenkin säästää siinä sitten rahaa (ja aikaa), kun ei tarvitse lähteä kauppaan ostamaan uusia vanhan hajotessa. Eli tuossa vastaus kysymykseeni. Käsityötarvikkeita siirtäessäni pienissä purkeissaan laatikostoon, tyhjeni isot kannelliset laatikot joissa olin aikaisemmin niitä säilyttänyt. Joten pesin ja otin nämä laatikot nyt keittiövälineiden säilyttämiseen. Tosin enää tarvitsee kekata, mihin tuon laatikon laittaa. Kyllä tavarat pitäisi ehtiä käymään läpi edes kerran vuodessa. Samalla saa pestyä kaapit ja laatikot. Ja kun tavara vähenee kaapeista, on tavaroiden käyttäminenkin helpompaa ja mukavampaa. 

Muistelen maininneeni jossakin tekstissä metallisen leipälaatikon maalaamisesta. No se saatiin tehtyä jo muutama viikko sitten. Olimme menossa vanhemmilleni ja olin kysynyt voisiko siellä maalata spraymaalilla ja vastaus oli, että saa. Otimme siis leipälaatikon ja spraypurkin mukaan ja maalasimme sitten siellä. Kotiin tultuamme laitoin koristeteipit ja Avot. Kivan näköinen minusta. Toinenkin jo blogissa mainitsemani asia on tuo jo ennen joulua mieheni tekemä kulmahylly keittiöön. Tarvikkeina on siis vain liimapuulevyä, insinööritaidot ja maalia. Niin ja muutama ruuvi myös. Löysimme tokmannilta tuollaiset pyörivät koukut, jotka kävivät minusta kuin silmä päähän tuohon hyllyyn. Siitä saa hyvin patalaput ja kintaat nopeasti käyttöön, mahtuisi varmaan enemmänkin koska pyörivät, mutta tuo määrä on sopiva. Siihen leipälaatikon ja seinän väliin mahtuu vielä pannunaluset kivasti pystyyn. Nyt tuntuu, että keittiö on toimiva ja siellä on mukava tehdä ruokaa ja myös siivota jäljetkin. 

Rapatessa roiskuu…

On tässä kotitöitä tehdessä tapahtunut vähän hassuja juttuja. Vedimme miehen kanssa yhtenä iltana lakanoita. Mies rullasi ja minä laitoin kaappiin. Mies sitten siinä jännällä äänellä sanoi, että mikä ihme tämä on. Käännyin ja näin täkkipussin sisällä oudon palleron. Sanoin nauraen, että alkoiko kotityöt kyllästää. Ajattelin miehen laittaneen sählypallon täkkipussin sisään, jolla hän iltaisin hieroo selällään niskaa ja selkäänsä. Kun aloin tutkimaan täkkipussin sisältöä, ei se ollutkaan sählypallo vaan pesupallo. Siinä sitten naurettiin, että miten sitä olisi ihmetellyt palloa peiton sisällä jos sen olisi huomannut vasta nukkuessa. En edes tiennyt pesupallon olleen hukassakaan, eli en ollut arvannut etsiä sitä petivaatteista.

Toinen hassu juttu mikä samalla viikolla on tapahtunut, tapahtui ollessani asioilla. Hassun jutun lisäksi, se on ehkä vähän huolettavakin juttu. Erään kaupan piha oli niin täynnä autoja, että ihan suosiolla jätin autoni kauemmaksi. Tullessani kaupasta kävelin tien toista puolta auton luo ja jäin odottamaan parkkipaikkaa etsivien autojen menemistä ohi, ennen kuin ylitin tien auton luo. Siinä etsin taskusta auton avaimia ja katselin autoni sisään. Pelkääjän paikan ovessa oli kindersulkaapatukan tyhjäpaperi ja ihmettelin, että minä en ole tuollaista syönyt, missä välissä mies on syönyt tuollaisen. Ei se sitä syönyt eilen, kun kävimme hänen vanhemmillaan, eikä ainkaan tänä aamuna kun vein hänet töihin.

Siinä suklaapatukan mysteeriä ajatellessa olin aukaissut oven ja kuten aina kun olen heittämässä kuskin puolelta käsilaukun takapenkille, vilkaisin takapenkille, etten heitä minkään rikkoutuvan päälle. Siinä sitä vasta ihmettelin, että mitä ihmettä… Arvaatteko… Kyllä vaan, takapenkillä oli ihan outoja tavaroita. Jokin miehisen tavaran näköinen iso pahvinen laatikko, liekkö oli jokin saha tai autoon kuuluvan osan laatikko. Katselin autoa, kyllä se on minun auton värinen ja merkkinen ja ovi on auki. Mitä ihmettä? Itselle tuli outo olo. Kauhea tunne, että olin mennyt toisen autoon, ja vielä se että olin edes päässyt sinne. Katselin kuin varas ympärilleni, ettei vain auton oikea omistaja tule siihen. Ovea lukitessani ajattelin uskaltaako olven lukita, jos se ei vaikka ollutkaan edes lukossa, että jos vaikka on avain tai lukko ongelmia. Omassa autossa ei ole, mutta olen autojen kohdalla kyllä huomannut, vaik sun mitä ongelmia. Kun poistuin autolta, minut valtasi jokin kauhea naurukohtaus. Kaikki katsoivat minua vähän oudosti, mutta tuli mieleen, ettei uskalla kertoa päässeeni jonkun toiseen autoon.

Tässä kirjoittaessa tajusin, että miksihän minä lähdin kävelemään juuri poispäin autosta ja löysin oman autoni, eli tiesinkin missä se oma autoni on. Meidän autojen välillä oli siis vain 3 autoa. Siinä autossa nauraessani, mietin, että olisikohan se auto myös käynnistynyt, vai olisiko se ”varkaus” tyssännyt siihen. Ja jos se auto olisi käynnistynyt, missähän vaiheessa olisin huomannut, että nyt on väärä auto.