Tavara, jota en tiennyt tarvitsevani jo aiemmin

Dymon kohokirjoitin. Se on päivän sana, ja ehkä viikonkin. Se on aamulla ensimmäisenä kädessä ja illalla ennen nukkumaan menoa. Ihan oikeasti. Olen istunut kylmässä autossa lumisateessa ja paukutellut kirjaimia pikku pussiin ja välillä myös virkannut. Mutta se on tosiaan sellainen tavara, jota olen ehkä haaveissani ajatellut joskus omistavani. On sillä niin pahuksen helppoa tavaroita järjestellessä vain kirjata laatikoiden sisältö. Ennen vanhaan kirjoitin maalarin teippiin laatikon sisällön. Kynä ei kuitenkaan tarttunut kunnolla teippiin ja käytössä se vaaleni ja teippi alkoi irvoitella. Sitten se ehkä työläin ideani, joka oli myös pyyhittävissä. Kirjoitin wordilla tekstin, tulostin ja leikkasin ja liimasin kontaktimuovilla laatikkoon. Kestäviä ovat olleet, mutta työläitä tehdä uusia.

Ihmeellistä kuinka paljon laatikoita ja purnukoita meillä on. On makkarissa atk-tarvikkeissa, keittiössä, eteisessä askartelu ja työkalu käytössä, olkkarissa ompelunurkkauksessani. Dymon Omegan mukana tuli yksi musta nauha ja se on kohta käytetty. Niin ja laite on ollut minulla vasta päivän. Keittiön kaapin laatikot on kirjoitettu ja kyllä näyttää jännälle kun aukaisee kaapin oven, niin löytää heti mitä on etsimässä. Miehelleni kun näytin keittiön kaappien uutta sisältöä, niin hän tokaisi, että minuako varten nuo nimet on. Voihan se olla, mutta myös itseänikin helpottaa ruokaa laittaessa kun purkit jos eivät ole paikoillaan, niin löytää ainakin nimen mukaan.

En voi lakata tuon kohokirjoittimen hehkutusta. On se vaan niin kätevä ja nopea kirjoittaa ja laittaa järjestykseen tavarat. Tuon myötä ainakin itselle tuli järjestely innostus. Kun aukaisee jonkin kaapin oven ja näkee laatikon, johon tavarat ovat jo löytäneet paikkansa, niin ottaa vain Dymon käteen ja kirjoittaa, leikkaa ja liimaa ja kaapin ovi kiinni. Se on niin nopeaa, että on silloin laiskuuden huippua jos ei voi tuota tehdä. Kaksi huonoa puolta tuossa on. Kirjoitusta ei saa pystyyn, esimerkiksi kapeisiin laatikoihin olisi kiva laittaa pystyyn tuo lappu. Ja toinen huono puoli on, jos itse kirjoittajalla tulee ajatuskatko. Siinä sitten mietitään että mitäs minä olen jo kirjoittanut, kun laitteesta ei näe koko tekstiä ja varsinkin jos teksti on lyhyt. Ei passaa siis tässä ajatella jo jotakin toista tekstiä tai jotakin muuta asiaa, silloin voi mennä hukkaan nuo laput.

Pitkään minä tuota ostosta olen miettinyt hinnan ja käytönkin suhteen. Entä jos purkit ja laatikot loppuu, mihin sitä voi sitten käyttää. Olen katsonut blogeista mihin ihmiset ovat noita käyttäneet ja kaikki ideat ovat ihania. Siellä on aivan ihania kortteja, jääkaappi lappuja tai vain muistikirjan sivuille (ja albumeihin). Voi että miten ihana hankinta tuo sittenkin oli. Miten on voinut olla näin pitkään ilman sitä.

Olemme muuttamassa olohuoneessa olevaa ompelunurkkausta vähän ”suljetummaksi”. Tarkoituksena on siis saada kaikki ompelutarvikkeeni ovien taakse, jotta olohuone näyttäisi edes hieman nätimmälle. Ennen tarvikkeeni ovat olleet läpinäkyvissä kannellisissa laatikoissa omissa laatikoissaan, joista ne on ollut nopea ottaa ommellessa. Toin muutama viikko sitten isoäidilleni kuuluneen lipaston meille. Lipasto on yli 50-vuotta vanha, joten sen jalat olivat kärsineet. Laitoimme siihen metallin väriset irtojalat ja samalla poistimme alhaalla olleen listan koska puiset jalat olivat hajonneet. Löysimme mukavan valkoisen koristelistan Terrasta. Tarkoituksenamme on siis maalata koko lipasto sitten kesällä valkoiseksi.

 

Nyt olen laittanut laatikoihin violetit hyllypaperit ja laittanut tavaroita pikkuhiljaa paikoilleen. Nyt kirjekuoret, laskimet, kortit, lahjapaperit löytyvät nopeasti ja helposti, ei tarvitse enää kirjekuoria tai nitojaa etsiessä nostaa tavaroita laatikon päältä ja kaivella niitä laatikosta. Ompelutarvikkeiden lajittelu on tosin nyt kesken, tavarat ovat levällään ja mietittävä mitkä olisi missäkin hyvä. 

Kun en ole naputtelemassa lappuja olen virkannut. Jokunen vuosi sitten ostin Novitan Flip Flop kerää, koska se oli kierrätysmateriaalista tehty ja oli edullista. Sekä värit olivat ihania. Taisin ostaa 5 kerää ja vieläkään yhtään kerää en ole saanut käytettyä. Olen neulonut ja virkannut, silti lanka ei ole tuntunut hyvälle. Neulottaessa tuntunut jäykälle ja virkattaessa pehmeys katoaa. Vielä viimeisen kerran yritin virkata pipoa, mutta nyt se näytti kuin jokin kuppi. Joten siihen se lanka taitaa olla hyvä, koreihin ja kuppeihin. Blogeista olen kuitenkin nähnyt Flip flopista tulleen pipoja ja huiveja, mutta itse en vain ole niistä saanut mukavia. Novitan sivuilta löysin ohjeen pikku kippoon. Ensimmäisestä taisi tulla ihan liian pieni. Tarkoituksenani oli purkaa se, mutta muistini olikin toista mieltä ja kun päättelin tuota hieman isompaa kippoa, päättelin samalla pienemmänkin. Kivan värinen ja melko jämäkät, kun ensin muotoilee kupiksi. 

Koreista vasemmanpuoleisessa pidän olohuoneen pöydän alla tietokone tarvikkeita, koska kannettavani on nykyään olohuoneen pöydällä. Isoin, violetti on vähän löprähtävä, mutta pysyy jotenkuten vielä koossaan. Paikkaa tai mitä siinä säilytetään, en ole vielä keksinyt. Ja voihan olla, että osa noista koreista lähtee uusiin koteihin. Vielä on muutama kerä Flip Flop lankaa jäljellä ja tarkoituksenani on tehdä niistä kaikista koreja. Tietenkin tuon päätöksen tehtyäni näin tuolla langalla virkattuja ihanan näköisiä virkattuja pipoja ja kasseja.

Kuitenkin itsellä ja läheisilläni on niin paljon pipoja, ettei mielestäni tuota lankaa kannata laittaa pipoihin joita ei kukaan käytä. Koreille kuitenkin tuntuu aina olevan jonkinlaista käyttöä.