Valmistuin jo viime jouluna, vihdoinkin, mutta nyt vastajaksoin tehdä jotain herkkuja ja kutsuin omat ja mieheni vanhemmat herkuille.Ja samalla juhlistamaan valmistujaisia. Molemman puolen vanhemmat ovatauttaneet paljon opiskeluni aikana, niin rahallisesti kuin myös henkisesti.Viimeisen vuoden tein opinnäytetyötä ja kylässä käydessämme valmiin ruoansaaminen, vaikka auttoikin ruoanteossa, mutta ei tarvinnut tiskata taisuunnitella ruokaa helpotti paljon. Saimme usein omilta ja miehen
vanhemmiltakin valmista ruokaa, jota vain lämmitimme. Nämä kaikki auttoi kyllä
jaksamaan ja tekemään sitä ”inhottavaa” työtä loppuun. Siksi halusin järjestää
ruoan ja herkut. Kiittääkseni kaikesta avusta.
Täytekakuksi mielessäni oli hattu kakku. Tein vaalean
kakkupohjan ja Sinin keittiöstä löysin siihen sopivan täytteen. Kaikkiin itse tekemiini
täytekakkuihin olen aina laittanut kerma hillo täytteen, joskus ihan pistänyt
maailman risaiseksi ja laittanut suklaan tai muun makuisen moussen hillon kera.
En ole oikein täytteitä osannut muunlaisia laittaa, vanhemmilta opittuun olen
juurtunut. Nyt ajattelin sitten kokeilla tuollaista valkosuklaa mascarpone
täytettä.
Kakkupohja leikkaantui hyvin ja täyte oli hyvä laittaa.
Edellisenä iltana olin täydestä pakkasestani löytänyt lopultakin edes kaksi pientä
pussillista vadelmia ja otin vielä kaksi pientä pussia mansikkaviipaleita.
Tekevällehän aina sattuu, sillä on hyvä lohduttautua. Nimittäin kun kansi oli
päällä ja leikattu pyöreäksi reunaa huomasin, että viimeisestä kerroksesta
puuttui mansikat. Ei muuta kuin kahdella pitkällä veitsellä yritin saada päällimmäistä
kantta irti, sen jälkeen kun olin kunnolla painanut sen kiinni ja muotoillut
pinnan. Irtosihan se lopulta ja sitten ukon pitäessä kakkukantta raollaan
viskelin mansikat sinne. Oli siinä naurussa pitämistä, sillä sen verran hassun
näköistä se oli. Tällaista tässä keittiössä, ei kyllä mene ikinä kuin Strömsössä.
Tulostin kinuskikissan sivuilta ylioppilaan juhlakakun, jonka
hyvillä ohjeilla ajattelin tehdä kakun koristelut ja tradenomin lakkiin etsin
värit tradenomiliiton sivuilta. Pyysin sitten miestä kaulitsemaan valkoisen
marsipaanin. Se oli huono veto, sillä ukko tekikin sitten koko kakun
koristelut. Hyvin se ossaa, mutta olisin itsekin halunnut tehdä. Sovittiin,
että se on sitten se valmistujaislahja.
Sokerimassasta tehdyt nauha ja tupsu alkoivat murtumaan jo tehdessä, joten ei kakku aivan kauniimman näköinen ole, mutta makuhan se ratkaisee. Ja hyvää se kyllä oli. Seuraavan kerran pitänee marsipaania ostaa enemmän ja tehdä vähän paksummaksi, jottei näy valkoisesta noin läpi kaikki. Tuohon vielä punaiset kaupasta ostetut marsipaani ruusut, niin avot.
Sokerimassasta tehdyt nauha ja tupsu alkoivat murtumaan jo tehdessä, joten ei kakku aivan kauniimman näköinen ole, mutta makuhan se ratkaisee. Ja hyvää se kyllä oli. Seuraavan kerran pitänee marsipaania ostaa enemmän ja tehdä vähän paksummaksi, jottei näy valkoisesta noin läpi kaikki. Tuohon vielä punaiset kaupasta ostetut marsipaani ruusut, niin avot.
Tarjottavana oli myös suklaa-salmiakki fudgea, lakritsi keksiä, paprika juustomuffineita. Fudge oli mielestäni liiankin hyvää, sillä söin sitä kauheasti yksin parin päivän ajan. Ilmeisesti lopussa lisäämäni turkinpippuri teki tehtävänsä. Rakastan salmiakkia. Hyvä että sain pidettyä itseni kurissa, enkä tehnyt kakkua ja kaikkea muutakin salmiakista.
Ruokaakin oli tarjolla. Teimme siis jauheliha- ja soijakeittoa, sekä tarjolla oli itse tehtyjä juustosämpylöitä. Kävin viime viikolla Kuopion Amanda B:ssä vain katselemassa. Jäin pitkäksi aikaa katselemaan erään pöydän kattausta, jossa oli tablettien sijaan laitettu servietit ja käytössä oli myös lautasliinarenkaat. Mielestäni lautasliinarenkaat ovat olleet turhuutta, mutta ihastuin siihen asetteluun ja erityisesti niihin Amanda B:n helmin koristelluihin lautasliinarenkaisiin. Kiertelin sitten Carlsonilla ja löysin alennuksesta nuo kultaiset lautasliina renkaat. Nuo on kuitenkin minusta monikäyttöiset ja kestävän näköiset, joten ei ole ehkä sittenkään turhuutta. Ja jos joskus kenkuttaa tuo kultainen väri, voihan niihin vaikka pujotella helmiä.
Tuon pitsisen Rainbown lautasliinan, jota käytimme tablettina, löysin jonkin kaupan alelaarista. Löysin alesta myös nuo Marimekon ruoka- ja kahviservietit. Tablettina olleet servietit eivät likaantuneet, joten päätin säästää ne esimerkiksi decoupage askarteluun.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti