Jos se on väreistä kiinni

Voiko siivous innostus olla kiinni siivousvälineiden ulkonäöstä? Näin vähän minusta on nyt alkanut tuntua, sillä viimeksi kirjoitin siitä, kuinka innostuin keittiössä siivoamaan pöytiä ja kaappeja uudella kauniilla ekotiskirätillä. Kun olin pessyt kaikki kaapit, heitin sen pyykkiin. Olen kyllä nyt sillä kannalla, että meille tulee niitä vielä lisää. Ensimmäisen ekorättimme löysin anttilasta 0,50 €:lla. Ennen ekorätin ostoa, olin ostanut sitä bambulankaa ja virkannut ihanat tiskirättini. Siinä ne odottivat viikon ajan olohuoneen rahilla, jotta ehtisin päätellä ne ja saada ne käyttöön. Nyt se työ on tehty. 

Käytin siis Novitan bambu lankaa. Väreinä harmaa ja pinkki. Sain kahdesta kerästä, kaksi harmaata pinkein raidoin ja melkein kaksi pinkkiä rättiä harmailla raidoilla. Rätit ovat omalla tavallani tehty ja jokainen räteistä on erikokoisia. Varmaankin on oikeaoppisempi ja järkevämpi tapa tehdä tuo aukko rätteihin. ja yksi pinkki harmaa raidallinen rätti on jo käytössä. Siksi ei siitä ole kuvaa.

Olen taas koukussa virkkaamiseen. Se on niin helppoa, ei tarvitse etsiä kankaita, ompelulankoja ym. kuten ompelussa. Virkkauksen voi ottaa mukaan autoon, vieraspaikkoihin. Voi virkata, kun löytää pienenkin hetken, voi virkata väsyneenä (ja purkaa seuraavana päivänä). flip flop langasta tehdessäni koreja saatoin virkata spiraalina virkkausta puolinukuksissa. Löysin jostakin vanhasta Ihana lehdestä ohjeen kukkiin. Olen aiemmin tehnyt toisenlaisia kukkia, äitini antamalla ohjeella, mutta en enää osaa tehdä niitä kukkia. Tämän lehden ohjeella kukat ovat ehkä vähän liiankin helppoja, sillä niitä on tullut virkattua varmaan kohta kymmenen kappaletta parissa päivässä. Tämä työ on siitä hyvä, että voi käyttää ihan pienetkin lankakerät. 

 

Työ mihin käytin yhden tekemäni kukan meni sunnuntaina eräälle pienelle tytölle, joka täytti 7 vuotta. Ompelin farkkukankaasta pienen pussukan, johon käytin punakukallista puuvillakangasta. Löysin vetoketjuistani n. 18 cm violetin vetoketjun. Ja koska pussukka meni pikku tytölle lahjaksi, niin sain miettiä hetken mistä sen ikäinen tyttö tykkää. Vieläkö Hello kitty on 7 ikäisten tyttöjen suosikki. Tikkasin ja aplikoin takapuolelle Hello Kityn. Kun olin ommellut pussukan valmiiksi, ihmettelin, miksei työ näytä ihan hello Kitylle. Se näytti niin oudolle, ei yhtään kissalle. Lopulta tajusin, olin unohtanut siltä viikset. En jaksanut enää purkaa pussukkaa, jotta pääsisin koneella tikkaamaan muutaman viivan. Viikset on siis ommeltu käsin. Lankana oli jokin paksu lanka, joten viikset tuntuvat jännelle sormin kosketeltuna.

Pussukan päälypuoli näytti vähän orvolle, joten päädyin koristelemaan sen jollakin tavoin vasta valmistumisen jälkeen. Koska työ meni mieheni serkulle, sai hän valita mikä pussukkaan laitetaan päälle. Vaihtoehtoina oli painaminen, silityskuva tai jokin kukka. Painantatyönä ehdotin tytön omaa nimeä, hello kitty tai Kitty. Olen ostanut jostakin askarteluliikkestä silitettävää ja pesun kestävää glitterarkkia. Olisin voinut leikata siitä tytön tai Hello Kityn nimen ja silittää pussukan päälle. Mieheni päätöksestä laitoin Iahan lehden ohjeella tehdyn kukan terälehtineen. Kukka on kiinnitetty rintaneulaan, joten kukan voi ottaa pois myös pussukasta. Itse oeln joskus käyttänyt rintaneula kukkia hatuissa tai kasseissa. Ne jotenkin piristää itseä ja asua.

Olimme keksineet miehen tyttöserkun lahjat jo aikaisin, mutta korttia emme olleet muistaneet ostaa. Numerokorttia emme voineet hankkia, koska emme tieneet paljon hän täyttää. Eikä päiväystäkään olisi voinut kirjoittaa korttiin, koska emme tieneet milloin ovat oikeat syntymäpäivä. NÄiden takai se kortinkin osto jäi. Sitten sinä sunnuntai aamuna tuli vain jokin ihme innostus. Olin jo ottanut viikko sitten esiin askartelu tarvikkeitani ja ostanut myös lisää, esimerkiksi koristepaperia, paperikukkia ja pop up perhostarroja. Koska tarvikkeet olivat pöydälle oli helppo vain ottaa ja tehdä kortti. Tuollainen siitä tuli. Nyt sain kokeilla sitä Dymo tekstiäkin, jonka olin jo dymon ostopäivänä tulostanut. Keljuttaa vain että erikeepperillä liimaamani koristepaperi käpertyi kamalasti. Kortti ehti olla kirjapainon alla ehkä parituntia, ennen kuin kortti annettiin synttärisankarille.

Eihän ihminen langoilla ja ompeluksissa elä. Laskiais tiistaina meillä oli itse tehtyjä pullia. Laskiasipullien tekemisestä jäi "revittyä" pullaa jäljelle, joten vanhemmiltani otetun mallin mukaan tein seuraavana päivänä pullavanukasta (kuvassa vasemmalla). Sehän koostuu vain pullanmuruista, vadelmahillosta ja munamaidosta. Samana päivänä tein itselleni kasvispihvejä. Olin käynyt jokin aika sitten syömässä ABC-liikenneasemalla kasvisaterian ja en saanut mielestäni niitä kasvispihvejä. Syödessäni yritin saada kaikki maut selville tai miten se oli tehty. Maku vain oli niin hyvää. Mielestäni niissä olisi voinut olla kuskusia, joten yritin etsiä kasviskusksus pihvein ohjeita netistä. En kuitenkaan löytänyt yhtään ohjetta kusksuspihveihin. Ainoa ohje oli lihakuskus pihvit. Niiden ohjeella sitten tein tuollaisen monen kasviksen pihvit. Taisin raastaa porkkanaa, paprikaa, piparjuurta, palsternakkaa ja mitähän muutakin ja laitoin 1.5dl valmista kuskusia. Miehenkin mielestä ne olivat hyviä, sekä aika lähellä abc:llä tarjottuja pihviä. 

Kuva kollaasin viimeinen kuva onkin sitruunamarenki piirakasta. Olen tehnyt jo kaksi piirakkaa 2 vko aikana. Innostuksen sain veljeltäni, jonka kanssa olin tekstiviestitse kerran yhteydessä. Hän sattui kehuskelemaan tekemällään sitruunamarenki piirakalla, joten oli pakko etsiä ohjeita. Löysin muutaman ja huomasin kaikkia tarpeita olevan kaapissa. Yksi piirakka meni kahdestaan kahdessa päivässä. Tämän piirakan nauttimisessa oli mukana myös minun vanhemmat. Nam sanon minä.

Tavara, jota en tiennyt tarvitsevani jo aiemmin

Dymon kohokirjoitin. Se on päivän sana, ja ehkä viikonkin. Se on aamulla ensimmäisenä kädessä ja illalla ennen nukkumaan menoa. Ihan oikeasti. Olen istunut kylmässä autossa lumisateessa ja paukutellut kirjaimia pikku pussiin ja välillä myös virkannut. Mutta se on tosiaan sellainen tavara, jota olen ehkä haaveissani ajatellut joskus omistavani. On sillä niin pahuksen helppoa tavaroita järjestellessä vain kirjata laatikoiden sisältö. Ennen vanhaan kirjoitin maalarin teippiin laatikon sisällön. Kynä ei kuitenkaan tarttunut kunnolla teippiin ja käytössä se vaaleni ja teippi alkoi irvoitella. Sitten se ehkä työläin ideani, joka oli myös pyyhittävissä. Kirjoitin wordilla tekstin, tulostin ja leikkasin ja liimasin kontaktimuovilla laatikkoon. Kestäviä ovat olleet, mutta työläitä tehdä uusia.

Ihmeellistä kuinka paljon laatikoita ja purnukoita meillä on. On makkarissa atk-tarvikkeissa, keittiössä, eteisessä askartelu ja työkalu käytössä, olkkarissa ompelunurkkauksessani. Dymon Omegan mukana tuli yksi musta nauha ja se on kohta käytetty. Niin ja laite on ollut minulla vasta päivän. Keittiön kaapin laatikot on kirjoitettu ja kyllä näyttää jännälle kun aukaisee kaapin oven, niin löytää heti mitä on etsimässä. Miehelleni kun näytin keittiön kaappien uutta sisältöä, niin hän tokaisi, että minuako varten nuo nimet on. Voihan se olla, mutta myös itseänikin helpottaa ruokaa laittaessa kun purkit jos eivät ole paikoillaan, niin löytää ainakin nimen mukaan.

En voi lakata tuon kohokirjoittimen hehkutusta. On se vaan niin kätevä ja nopea kirjoittaa ja laittaa järjestykseen tavarat. Tuon myötä ainakin itselle tuli järjestely innostus. Kun aukaisee jonkin kaapin oven ja näkee laatikon, johon tavarat ovat jo löytäneet paikkansa, niin ottaa vain Dymon käteen ja kirjoittaa, leikkaa ja liimaa ja kaapin ovi kiinni. Se on niin nopeaa, että on silloin laiskuuden huippua jos ei voi tuota tehdä. Kaksi huonoa puolta tuossa on. Kirjoitusta ei saa pystyyn, esimerkiksi kapeisiin laatikoihin olisi kiva laittaa pystyyn tuo lappu. Ja toinen huono puoli on, jos itse kirjoittajalla tulee ajatuskatko. Siinä sitten mietitään että mitäs minä olen jo kirjoittanut, kun laitteesta ei näe koko tekstiä ja varsinkin jos teksti on lyhyt. Ei passaa siis tässä ajatella jo jotakin toista tekstiä tai jotakin muuta asiaa, silloin voi mennä hukkaan nuo laput.

Pitkään minä tuota ostosta olen miettinyt hinnan ja käytönkin suhteen. Entä jos purkit ja laatikot loppuu, mihin sitä voi sitten käyttää. Olen katsonut blogeista mihin ihmiset ovat noita käyttäneet ja kaikki ideat ovat ihania. Siellä on aivan ihania kortteja, jääkaappi lappuja tai vain muistikirjan sivuille (ja albumeihin). Voi että miten ihana hankinta tuo sittenkin oli. Miten on voinut olla näin pitkään ilman sitä.

Olemme muuttamassa olohuoneessa olevaa ompelunurkkausta vähän ”suljetummaksi”. Tarkoituksena on siis saada kaikki ompelutarvikkeeni ovien taakse, jotta olohuone näyttäisi edes hieman nätimmälle. Ennen tarvikkeeni ovat olleet läpinäkyvissä kannellisissa laatikoissa omissa laatikoissaan, joista ne on ollut nopea ottaa ommellessa. Toin muutama viikko sitten isoäidilleni kuuluneen lipaston meille. Lipasto on yli 50-vuotta vanha, joten sen jalat olivat kärsineet. Laitoimme siihen metallin väriset irtojalat ja samalla poistimme alhaalla olleen listan koska puiset jalat olivat hajonneet. Löysimme mukavan valkoisen koristelistan Terrasta. Tarkoituksenamme on siis maalata koko lipasto sitten kesällä valkoiseksi.

 

Nyt olen laittanut laatikoihin violetit hyllypaperit ja laittanut tavaroita pikkuhiljaa paikoilleen. Nyt kirjekuoret, laskimet, kortit, lahjapaperit löytyvät nopeasti ja helposti, ei tarvitse enää kirjekuoria tai nitojaa etsiessä nostaa tavaroita laatikon päältä ja kaivella niitä laatikosta. Ompelutarvikkeiden lajittelu on tosin nyt kesken, tavarat ovat levällään ja mietittävä mitkä olisi missäkin hyvä. 

Kun en ole naputtelemassa lappuja olen virkannut. Jokunen vuosi sitten ostin Novitan Flip Flop kerää, koska se oli kierrätysmateriaalista tehty ja oli edullista. Sekä värit olivat ihania. Taisin ostaa 5 kerää ja vieläkään yhtään kerää en ole saanut käytettyä. Olen neulonut ja virkannut, silti lanka ei ole tuntunut hyvälle. Neulottaessa tuntunut jäykälle ja virkattaessa pehmeys katoaa. Vielä viimeisen kerran yritin virkata pipoa, mutta nyt se näytti kuin jokin kuppi. Joten siihen se lanka taitaa olla hyvä, koreihin ja kuppeihin. Blogeista olen kuitenkin nähnyt Flip flopista tulleen pipoja ja huiveja, mutta itse en vain ole niistä saanut mukavia. Novitan sivuilta löysin ohjeen pikku kippoon. Ensimmäisestä taisi tulla ihan liian pieni. Tarkoituksenani oli purkaa se, mutta muistini olikin toista mieltä ja kun päättelin tuota hieman isompaa kippoa, päättelin samalla pienemmänkin. Kivan värinen ja melko jämäkät, kun ensin muotoilee kupiksi. 

Koreista vasemmanpuoleisessa pidän olohuoneen pöydän alla tietokone tarvikkeita, koska kannettavani on nykyään olohuoneen pöydällä. Isoin, violetti on vähän löprähtävä, mutta pysyy jotenkuten vielä koossaan. Paikkaa tai mitä siinä säilytetään, en ole vielä keksinyt. Ja voihan olla, että osa noista koreista lähtee uusiin koteihin. Vielä on muutama kerä Flip Flop lankaa jäljellä ja tarkoituksenani on tehdä niistä kaikista koreja. Tietenkin tuon päätöksen tehtyäni näin tuolla langalla virkattuja ihanan näköisiä virkattuja pipoja ja kasseja.

Kuitenkin itsellä ja läheisilläni on niin paljon pipoja, ettei mielestäni tuota lankaa kannata laittaa pipoihin joita ei kukaan käytä. Koreille kuitenkin tuntuu aina olevan jonkinlaista käyttöä.

Kevättä ilmassa

Vuosien mittaan olen huomannut kevään saamaan minussakin pientä siivous innostusta. Aurinko paistaa ja valaisee sisälle ja saa kaiken lian ja rasvan näkymään. Silloin jopa tälle naiselle ilmestyy pesurättikäteen (ainakin joskus) ja alan hinkkaamaan likoja. Nykyään kevät saa innostumaan hieman sisustamaan kotiakin. Tässä yhtenä iltana innostuin sitten vaihtelemaan ja kokeilemaan erilaisia verho yhdistelmiä. Miten sitä aina tuntuu kun saa uudet verhot, että aikun nuo on niin ihanat ja sitten muutaman kuukauden päästä alkaa tuntumaan toiselta. Ostimme ellokselta viime kesänä sellaiset lehti verhot olohuoneeseen. Niissä on vihreän, turkoosin, viininpunan ja sinivihreän värisiä lehtiä. Poistaessani punaiset jouluverhot ikkunoista, lisäsin lehtiverhojen lisäksi vihreät valoverhot ja taas ilme piristyi. Ompelin syksyllä sohvan päälle vihreän irtopeiton, koska tuntui, että tarvitsemme väriä kotiin. Nyt tuo vihreä "lookki" alkaa olla vähän liian…. liian vihreää. Luvassa itselle siis verhojen vaihtelua. Onneksi olen pitänyt aina vanhatkin verhot, joten nyt on vara vaihdella.

Olen kirpputoripöydän laittamista suunnitellut muutaman vuoden. Kuitenkaan en ole sitä vieläkään saanut toteutettua. Vanhemmilla käydessämme olen käynyt tavaroitani läpi ja laittanut niitä kirpputorilaatikoihin. Olen mielestäni jo hyvin edistynyt, sillä olen lajitellut vaatteet kesä ja talvivaatteisiin, joten kirpparipöytä on järjestettävä keväällä ja syksyllä, jotta saisi kaikki vaatteeni myytyä. Vaatteita minulla on aivan kauheasti. Ja sen olen päättänyt, jos en saa vaatteita tai tavaroita myytyä, vien ne kierrätyskeskukseen.

Tavaroita käydessäni läpi huomasin omistavani ihan kauheasti tavaraa. Ja suurin osa tavaroistani on paperia, lehtiä, muistilappuja ym. Tavaraa on kyllä kertynyt vuosien myötä. Nyt on ollut jokin outo fiilinki, sillä olen pystynyt luopumaan hyvin tavaroistani. Joitakin tavaroita olen antanut vanhemmilleni, viivottimia, laskimia, kyniä, käyttämättömiä viiloja, tukkapampuloita ym. Osa tavaroista on vielä omissa pakkauksissaan, joten joiden tavaroiden kohdalla kysyin mieheltäni kävisikö ne lahjoiksi hänen pienille serkuille tai muille. Ja niin niistä tavaroista lähti osa mukaamme. Lähti sieltä kyllä sillä kerralla paljon muitakin tavaroita meille, pattereita, käsityötarvikkeita, ruokaohjeita yms. käytettävää tavaraa. Melkein kaikille löysin paikan heti kotiin tullessamme, osa vielä odottaa kansioihin laittamista.

Niin olen minä jopa pystynyt heittämän tavaroitani roskiinkin, enkä vain antanut eteenpäin. Olen hamsteri ja joutavien kerääjä. Ei ne minusta ole joutavia, mutta moni voi ajatella, miksi tuollaisia säästää. Tavaramääräni on siis enimmäkseen paperia. Laatikoita selaillessani löysin ihan kamalasti pieniä paperilappuja. Niitä lukiessa oli kyllä hauskaa, löytyi ala-aste ikäisenäni kirjoittamia lappuja, kirjojen nimiä, laulajia ja muita ihastuksiani. Myönnän että bussilippu, jossa on päiväys samalta syksyltä kuin olen aloittanut koulun on vähän turhake. Mutta ei sitä vain ole voinut heittää pois, ja kun miettii kuinka moni nykyinen kauppalippu kestää yli 20 vuotta luettavassa kunnossa. Hyvä kun 2 viikkoa. Enköhän minä kohta pysty luopumaan niistä vanhoista bussilipuistakin.

Se on jännä juttu, kun kaksi aikuista ihmistä muuttavat yhteen, niin voi sitä tavaran määrää. Kaikkea on vähintään kaksi kappaletta. Keittiössä olen huomannut olevan liikaa tavaraa. Sen huomaa aina kun jotakin etsii laatikoista tai laittaa työtasoille jotakin. Kuitenkin tuonkin huomaa ja muistaa aina vain kun on ruokaa laittamassa. Tänään miehen lähtiessä töihin aloin tiskaamaan ja tyhjentämään tiskikonetta. Sitten katselin ekologista tiskirättiäni, sen ihana kuviota. Sitten se iski. Aloin pesemään keittiön pöytätasoja, keittiön kaappien ovia. Samalla huomasin siivoamisen levinneen käsistäni. Keittiön kaappien oveja pestessä piti pestä myös hyllytkin. Pöytätasoja pestessä aloin katsomaan kahta kuppia, jossa pidämme osaa keittiövälineistä. Loput kauhat ja muut välineet löytyvät vielä yhdestä laatikosta. Lajittelin laatikoista ja pöydän kupeista kauhat ja vispilät omiin kekoihinsa ja aloin siinä miettimään, että arvitaanko me noin paljon vispilöitä, kauhoja, kapustoja… Eeeiiii. Nyt pöydällä on enää yksi kupillinen keittiövälineitä ja nekin kevyesti. Pöydiltä lähti muitakin kuppeja ja tavaroita kaappeihin. Nyt näyttää pöytätasot kevyemmille ja keittiö avarammalle.

Niin, herää kysymys mihin ne pöydältä menneet kauhat ja kapustat menivät. Vaikka kirppari pöytää olenkin tässä joskus laittamassa, niin silti en ehkä keittiö tarvikkeita laittaisi sinne. Kuitenkin kun ruokaa laitetaan ja leivotaan useasti viikossa, kuluvat kauhat ja muut kupit ja kipot. Onhan se tietysti tavara vuori, jos kaikkea säilyttää jossakin, mutta kuitenkin säästää siinä sitten rahaa (ja aikaa), kun ei tarvitse lähteä kauppaan ostamaan uusia vanhan hajotessa. Eli tuossa vastaus kysymykseeni. Käsityötarvikkeita siirtäessäni pienissä purkeissaan laatikostoon, tyhjeni isot kannelliset laatikot joissa olin aikaisemmin niitä säilyttänyt. Joten pesin ja otin nämä laatikot nyt keittiövälineiden säilyttämiseen. Tosin enää tarvitsee kekata, mihin tuon laatikon laittaa. Kyllä tavarat pitäisi ehtiä käymään läpi edes kerran vuodessa. Samalla saa pestyä kaapit ja laatikot. Ja kun tavara vähenee kaapeista, on tavaroiden käyttäminenkin helpompaa ja mukavampaa. 

Muistelen maininneeni jossakin tekstissä metallisen leipälaatikon maalaamisesta. No se saatiin tehtyä jo muutama viikko sitten. Olimme menossa vanhemmilleni ja olin kysynyt voisiko siellä maalata spraymaalilla ja vastaus oli, että saa. Otimme siis leipälaatikon ja spraypurkin mukaan ja maalasimme sitten siellä. Kotiin tultuamme laitoin koristeteipit ja Avot. Kivan näköinen minusta. Toinenkin jo blogissa mainitsemani asia on tuo jo ennen joulua mieheni tekemä kulmahylly keittiöön. Tarvikkeina on siis vain liimapuulevyä, insinööritaidot ja maalia. Niin ja muutama ruuvi myös. Löysimme tokmannilta tuollaiset pyörivät koukut, jotka kävivät minusta kuin silmä päähän tuohon hyllyyn. Siitä saa hyvin patalaput ja kintaat nopeasti käyttöön, mahtuisi varmaan enemmänkin koska pyörivät, mutta tuo määrä on sopiva. Siihen leipälaatikon ja seinän väliin mahtuu vielä pannunaluset kivasti pystyyn. Nyt tuntuu, että keittiö on toimiva ja siellä on mukava tehdä ruokaa ja myös siivota jäljetkin. 

Rapatessa roiskuu…

On tässä kotitöitä tehdessä tapahtunut vähän hassuja juttuja. Vedimme miehen kanssa yhtenä iltana lakanoita. Mies rullasi ja minä laitoin kaappiin. Mies sitten siinä jännällä äänellä sanoi, että mikä ihme tämä on. Käännyin ja näin täkkipussin sisällä oudon palleron. Sanoin nauraen, että alkoiko kotityöt kyllästää. Ajattelin miehen laittaneen sählypallon täkkipussin sisään, jolla hän iltaisin hieroo selällään niskaa ja selkäänsä. Kun aloin tutkimaan täkkipussin sisältöä, ei se ollutkaan sählypallo vaan pesupallo. Siinä sitten naurettiin, että miten sitä olisi ihmetellyt palloa peiton sisällä jos sen olisi huomannut vasta nukkuessa. En edes tiennyt pesupallon olleen hukassakaan, eli en ollut arvannut etsiä sitä petivaatteista.

Toinen hassu juttu mikä samalla viikolla on tapahtunut, tapahtui ollessani asioilla. Hassun jutun lisäksi, se on ehkä vähän huolettavakin juttu. Erään kaupan piha oli niin täynnä autoja, että ihan suosiolla jätin autoni kauemmaksi. Tullessani kaupasta kävelin tien toista puolta auton luo ja jäin odottamaan parkkipaikkaa etsivien autojen menemistä ohi, ennen kuin ylitin tien auton luo. Siinä etsin taskusta auton avaimia ja katselin autoni sisään. Pelkääjän paikan ovessa oli kindersulkaapatukan tyhjäpaperi ja ihmettelin, että minä en ole tuollaista syönyt, missä välissä mies on syönyt tuollaisen. Ei se sitä syönyt eilen, kun kävimme hänen vanhemmillaan, eikä ainkaan tänä aamuna kun vein hänet töihin.

Siinä suklaapatukan mysteeriä ajatellessa olin aukaissut oven ja kuten aina kun olen heittämässä kuskin puolelta käsilaukun takapenkille, vilkaisin takapenkille, etten heitä minkään rikkoutuvan päälle. Siinä sitä vasta ihmettelin, että mitä ihmettä… Arvaatteko… Kyllä vaan, takapenkillä oli ihan outoja tavaroita. Jokin miehisen tavaran näköinen iso pahvinen laatikko, liekkö oli jokin saha tai autoon kuuluvan osan laatikko. Katselin autoa, kyllä se on minun auton värinen ja merkkinen ja ovi on auki. Mitä ihmettä? Itselle tuli outo olo. Kauhea tunne, että olin mennyt toisen autoon, ja vielä se että olin edes päässyt sinne. Katselin kuin varas ympärilleni, ettei vain auton oikea omistaja tule siihen. Ovea lukitessani ajattelin uskaltaako olven lukita, jos se ei vaikka ollutkaan edes lukossa, että jos vaikka on avain tai lukko ongelmia. Omassa autossa ei ole, mutta olen autojen kohdalla kyllä huomannut, vaik sun mitä ongelmia. Kun poistuin autolta, minut valtasi jokin kauhea naurukohtaus. Kaikki katsoivat minua vähän oudosti, mutta tuli mieleen, ettei uskalla kertoa päässeeni jonkun toiseen autoon.

Tässä kirjoittaessa tajusin, että miksihän minä lähdin kävelemään juuri poispäin autosta ja löysin oman autoni, eli tiesinkin missä se oma autoni on. Meidän autojen välillä oli siis vain 3 autoa. Siinä autossa nauraessani, mietin, että olisikohan se auto myös käynnistynyt, vai olisiko se ”varkaus” tyssännyt siihen. Ja jos se auto olisi käynnistynyt, missähän vaiheessa olisin huomannut, että nyt on väärä auto.