Mitä tuli tehtyä

Ehei, ei ole kyse hypnoosista. Tosin ehkä vähän samanlaisesta tunteesta, sillä en muista välillä hetkistä mitään. Olen ollut nyt paripäivää kuumeessa. Vain 37,9, mutta minulle tuntuu kovalle tuokin kuume. Paljoa toki en ole jaksanut, päivän työt kuitenkin yrittänyt saada tehtyä. Vaikkakin on tullut tehtyä hitaammin ja vähän läpisormien katsoen. Forsmannin Inkivääri tee on nyt yksi hyvä keino poistamaan flunssan huonoa oloa. Särkylääkkeitä en ole paljoa ottanut. Levännyt kun ei jaksa mitään.

Viikonloppuisin kirjoita A4 paperille aina seuraavan viikon työlistaa. Kirjaan menot, vieraat, työt ja muut muistamiset. Siitä on helppo katsoa aamupalalla, että mitäs tänään pitikään tehdä. Tulee kaikki tehtyä ja muistettua, eikä tarvitse kaikkea pitää muistissa. Mielestäni muistilapuissa ei ole mitään hävettävää. Minusta ne tehostaa ihmistä. Kun työt ja muistettavat on kirjoitettu ylös, pystyy helpommin ne myös järjestelemään. Varsinkin jos esimerkiksi sairaudet hidastavat ja voimat eivät ole ihan huipussaan, tuo suunnittelu on omiaan. Saa päivistä sellaisen kuin jaksaa tehdä, saa soviteltua lepopäiviä siihen väliinkin. Ja tietenkin saa tehdä omia juttujaankin, kuten kauppa asiointia tai ompelua (minulla).

Sairastelua en ollut työlistaani laittanut, mutta jotenkin hyvin se asettui juuri keskiviikolle, jolle olin laittanut ompelun. Ompelupäivä onkin hyvä päivä sairastaa, ei jää muut hommat tehtyä. Jaksoin toki istuallaan laittaa kuivat vaatteet kaappeihin ja tiskata. Sitten tulikin sellainen olo, että haluaa ommella jotain. On ihan pakko kokeilla kuinka tehdään kankaasta kori. Pysyykö ne pystyssä, vai lösähtääkö kasaan. Löysin pienen etsinnän jälkeen sopivat kankaat korikokeiluun. Jotenkin aina tuntuu, että kaikki kankaat ovat niin ihania, ettei niitä voi laittaa vain kokeiluun. Toki aina isosta kokeilusta voi tehdä jälkikäteen vielä jotain pientä valmista, esimerkiksi pussukoita.

Netistä löysin kaksi hyvää ohjetta. Pyöreäpohjaiset kangaskorit on sitten tehty Vallilan kaksion ja Omatekele blogien ohjeilla ja vähän kantapäänkin kautta. Sai sitä purkaakin muutaman kerran. Pari kertaa syynä oli se, että huomasin jättäneeni nuppineuloja vlamiin korin sisään. Ja ei laiteta niitä virheitä kuumeen piikkiin. Varsinkin noita nuppineuloja, minulla jää aina johonkin tuotteeseen. Ja vaikka kuinka käyn tuotteen läpi monta kertaa, en löydä niitä. Ja kuka se on joka sen aina löytää huutaen, no tietenkin ukkoni. Nykyään pyydän miestä tarkistamaan onko jossakin se kadonnut nuppineula. 

Alkuvuodesta hankimme parisängyn ja siinä tuli sängynpääty, joten stryroksilevyyn kiinnitetyt kankaat tulivat tarpeettomiksi. Pesin ne ja laitoin kangaslaatikkoon odottamaan ideaa. Nyt yksi kangas on korina. Ei ihan täysin hyvä tullut, hieman löpöttää sieltä täältä. Kangas on tukevaa. Käytin vuoreen samaa kangasta, joten en käyttänyt vahvikkeita. Ensimmäisen korin jälkeen oli pakko tehdä toinenkin. Alkuvuodesta löysin kirpparilta palan kaitaliinakangasta, joka näytti kovin tutulle. Olin tehnyt vuosi sitten miehen isovanhemmille pöytäliinan samasta väristä. Se on yhä heillä käytössä. En ollut vieläkään keksinyt mitä siitä pienestä kappaleesta voisin tehdä, joten päätin kokeilla miltä se näyttää korina. Mielestäni hyvän näköinen. Se on tuo ruskea siis. Koska pala oli pieni, jäi vielä tuon ison korin jälkeen pieni pala, joten pätin tehdä vielä pienen korin. Ja sain käytettyä tuon mansikka tekstiilivahakankaankin. Se on siis pyyhittävä ja 40 asteen kestävä. Eli koreja tuli tehtyä kolme kappaletta. Jos tarkkasilmäiset näkevät kuvissa langan pätkiä, niin ne on vielä ennen käyttöä pääteltävä. Ja toki mietittävä mitä niihin laittaa vai antaako jollekulle.

 

Pääsiäinen on kohta. Alkuviikosta kävimme jo ruokaostoksilla, jotta vätetään ruuhkat.

Palmusunnuntaina ei käynyt kuin yhdet pienet virpojat (kutsusta). Noin ihanat virpomisoksat olivat tehneet. 

Se oli kyllä vetinen viikonloppu. Että siinä varmaan on syy flunssaan. Kävimme nimittäin vesisateessa kävelyllä ja itsellä oli vähän liian vähän päällä, sillä palelin koko ajan. Maanantaina oli muuten sellainen päivä, jota ukko ei tule kokemaan varmaan koskaan/kovinkaan monesti. Olin pitkään suunnitellut kotiin pientä järjestelyä ja päädyin että nyt on hankittava laatikoita, jotta tavarat saadaan paikoilleen. Sitten oli otettava suunta kuopion ikeaan ja muihinkin kauppoihin. Liekköhän flunssa oli jo tuloillaan, sillä koko viikonlopun odotin inholla maanantaia, kun joudun lähtemään asioille. Minut tuntevat ihmiset kyllä olisivat hieman ihmeissään, että sanon joudun ja inhoan, kun on kyse kauppoihin menosta. tykkään käydä kaupoissa, vaikken aina ostaisikaan. Tykkään katsella ja hiplailla tavaroita. Yleensä mietin ja katson miten ne on tehty, miten ne kävisivät meillä ja mihin käyttöön niitä voisi käyttää. Ja voisiko saman tehdä itse. Myönnän, että välillä jotain pientä lähtee kuitenkin mukaan.

Säilytämme ei käytössä olevia kenkiämme makuuhuoneen henkarikaapissa olevassa puisessa kenkähyllyssä. Ylimmällä hyllyllä on lisäksi retkipatja ja makuupussi. Jotenkin hyllykkö tuntuu nyt niin isolle ja kaikki henkarivaatteetkin menevät ruttuun. Päädyin sitten hankkia Ikean Skubb sarjan kenkälaatikoita. Harmittaa ettei enää ole turkoosia väriä. Ukon lehtiä varten ostin Biltemalta arkistolaatikoita ja ylimääräisiä vaatteitamme varten isoja sängynaluslaatikoita. Kun tulin kotiin, heivasin kenkähyllyn kaapistamme ja kokosin kaikki kengät kasaan. Nyt kaapissa on siis Skubin kenkälaatikoissa meidän kengät, ja sain makuupussin ja retkipatjan pystyyn nurkkaan. Vaatteet pysyvät nyt suorina. Sain siis kaappiin enemmän kenkiä ja pienempään tilaan.

Ostin siis kaksi neljän kappaleen satsia. Rahaa kyllä paloi sinä päivänä, mutta pääasia että tavarat ovat siististi ja vievät vähämmän tilaa. Eteisen hyllyyn laitoin myös muutaman kenkälaatikon. Ovat vielä tyhjinä. Odottavat talvikenkiä. Pitää ensin vielä puhdistaa ja lankita ne kengät.

Ja nyt viettämään siivouspäivää. Pitänee lankita nuo kengät, niin eivät ole enää lattialla odottamassa ja vaivaamassa.