Koska ukollani ja minulla on peräkkäin syntymäpäivät, saimme ukon vanhemmilta yhteisenä lahjana palapelin. Sen tekemiseen meillä ei yhdessä mennyt kuin 7 tuntia. Kuva oli meille molemmille mieluinen, joten päätimme kehystää sen. Onneksemme olin noin 6 vuotta aiemmin ostanut kaksi isoa kehystä palapelitauluja varten, joten yksi valkokehyksinen oli tyhjänä vanhemmillani.
Palapelin paketissa oli myös kuvia, joka antoi viitettä
kännykän lisäpalveluista. Ilmeisesti tähän palalapeliin saisi omasta kuvastaan palapelin osat lähettämällä oman kuvan.
Ukko latasi puhelimeensa ohjelman ja sitten katselimmekin
kamerasta ilmeisesti Amerikan taivasta ja maisemia. Mielestäni tuntui, kuin
olisi itse ollut paikanpäällä. Tuohan olisikin halpaa matkustamista ja
tutustumista matka kohteisiin, kun voisi vain ladata ohjelman ja käännellä kännykkäänsä
missä ympäristössä onkaan sillä hetkellä. Mitähän naapurit ajattelisivat jos
istuisi koko päivän rivarin parkissa autossa ja kääntelisi kännykkää sivulta
toiselle ja kuvittelisi itsensä ajamaan vaikka Irlantiin tai Kaliforniaan.
Valmistuihan lopulta nuo pienet ruokalaput eräälle
1,5-vuotiaalle pikkutytölle. Kaavan olen kopioinut Ompele kaunista lapselle
kirjasta. Tein ruokalaput kuitenkin tekstiilivahakankaasta, jotka voi pestä
pesukoneessa ja laitoin niihin puuvilla kanttaukset.
Ensimmäistä kertaa hoidin kiinityksen tarralla. Itselläni tuotti päänvaivaa saada kanttaus kaartumaan mutkassa, jottei se kipristyisi. Melko hyvin sain loppupeleissä.
Ikeasta olen hankkinut paketti kortteja, johin kirjoitin nyt ensimmäistä kertaa tuotteen käyttötarkoituksen, materiaalin ja hoito-ohjeet.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti