Isänpäivää

Onhan se vähän hassua ja erikoista juhlia isänpäivää kun itse olen jo yli 3-kymppinen. Kuitenkin se on tullut tavaksi juhlia kakun kera ja antaa jokin kiva lahja isälle. Miksipäs sitä poiketa jostain tutusta. Kuitenkin tämä vuoden isänpäiväksi on ollut vaikea keksiä jotain kivaa ja nopea lahjaa isälleni. Viime vuodeksi tein hänelle isä-isi kankaasta t-paidan. Eikä nyt oikein ole ollut aikaa tai voimia flunssalta tehdä jotain isoja juttuja.

Isältäni hävisi hänen kirjastokorttinsa noin puoleksi vuodeksi, eikä sitä löytynyt monien etsintöjen jälkeen mistään. Kunnes sitten eräänä syksyisenä päivänä hän alkoi autossaan laskemaan laskimella jotain ja kas kummaa kirjastokortti löytyikin taskimen kotelosta. Nuo pienet kortit luiskahtavat aina vaikka mihinkä väliin, mutta kiva kun löytyi. Tästä tulikin sitten itselleni mieleen kerran ukkoni ystävän perheelle tekemäni kirjastokortti kotelo. Tässä olisi oiva lahja isälle ja siihen vielä mukaan kassi johon laittaa kirjastosta haetut kirjat ja lehdet. Tosin jokuhan voi ottaa tuon suorana "kettuiluna".  Korttisuojan idean olen löytänyt kirjaston kirjasta nimeltä Luovat kädet (Purhonen Kirsi ja Takkinen Helinä). 

Olin hankkinut siirtopaperia tummille kankaille ja pääsin kokeilemaan nyt sen kiinnittämistä. Löysin akun kuvia netistä ja tulostin ne paperille. Tulostin samalla myös vähän muitakin kuvia. Leikkasin paperista ääriviivoja pitkin ja silitin kankaalle.

Minä ja kanttinauha. Emme tule toimeen sitten yhtään. Tein ensin tuon vasemman puolisen kotelon. Ompelin ja purin kanttinauhan varmaan neljä kertaa, kunnes sain edes tuollaisen sotkun aikaan. Tuon oikean puoleisen sain heti kerralla ommeltua ja sai kelvata. Tosin huomasin myös ompelukoneen jättäneen lankasuttuja ja hyppytikkejä.

 

Kankaan kassiin olen tilannut joskus kangastorilta. Aiemmin olen tehnyt siitä ukon nuorimmaiselle veljelle essun. Isälleni tuo oli hyvä kangas, sillä hän on nuorena työn takia matkustanut paljon ja nykyään hän tykkää katsella kartoista mm. melonta reittejä. Lahjat tuntuivat oelvan taasen mieluiset isälle. Nyt hänkin sai oman kangaskassin, kun kerran äidilläni on ollut jo vuosia tekemäni kangaskassi.

Huomaatteko vanhan rajat.