Voi harmi. Olen kirjoittanut ja lisännyt tämän tekstin jo helmikuussa. Halusin nyt vähän muokata kuvia ja huomasin vasta blogilistalta, että blogger siirsi tekstin toukokuulle.
Viime joulun alla innostuin uudestaan tosissaan kankaanpainannasta. Joskus 90-luvulla vanhempani ostivat minulle ja veljelleni
kankaanpainovärit ja painoimme jonkin aikaa pussukoihin ja t-paitoihin. Teimme itse sabluunat kaivertamalla kuviot piirtoheitinkalvoihin. Viime
vuonna kuitenkin ostin muutaman sabluunan ja sitten toki netistä tulostimme
kuvia ja mies kirurginveitsillä kaiversi ne piirtoheitinkalvoihin. Tässä siis
muutama painotyöni.
Painoin meille joululahjaksi tuollaiset sydän nukku tyynyliinat. Tähtityynyliinat ostin valmiina. Toisessa lukee I belong with you. Oikeanpuoleisessa, eli minun tyynyssä lukee you belong with me. Tekstit ja puolikkaan sydämen tein kontaktimuoville. Taisi olla ensimmäisiä tyynyliinojani. En huomannut katsoa, että välissä olevat lehdet yltäisivät ihan kunnolla tyynyliinan taitteeseen asti. Kun työ oli kuivunut huomasin maalanneeni kuvaa vähän toisellekin puolelle. Ja kuten tekstikuvasta näkyy, olen saanut pieniä tahroja joka paikkaan.
Vanhemmillani oli 35—vuotishääpäivä viime vuonna.Vvähän jälkeenpäin sen sain vasta valmiiksi, kun tulivat hääpäivän jälkeen meillä käymään, aloitin sen työn juuri aamulla ja vein työn kuivumaan saunaan vasta 15-minuuttia ennen kuin tulivat. Tuon mallin löysin jostakin nettikaupasta englannin kielisenä, mutta englantia taitamattomalle pariskunnalle, ajattelin suomennoksen olevan parhain vaihtoehto.
Sitten tein vanhemmilleni ja miehen vanhemmille samanlaiset
tyynynpäälliset. Tyynynpäälliset on ostettuja.
Ja lisää ostettuja sohvatyynynpäällisiä painokuvioilla.
Miehen veljille joululahjaksi. Harmi etten, ottanut kuvaa veljelleni painamasta
Betty Boobista. Kuitenkin tykkäsivät siitä punaiselle tyynynpäälliselle
painetusta mustasta tyylikkäästä naisesta.
Nyt teippailu ja muukin pienten purkkien ja muun koristelu
on alkanut kiinnostamaan. Ennen ne kelpasivat sellaisenaan kirjahyllyyn näköiselle tai kaappiin oven taakse, mutta ei enää. Nykyään pitää olla jonkinlaista kuviota tai väriä ja mieluiten yhteensopivia. Eräässä tekstissäni olikin kuva kontaktimuovilla
päällystetystä neulepuikkokotelostani, joka odotti vielä alareunan koristelua. Virkkuukoukkuni
ja sukkaneulepuikot ovat minulla toisenlaisessa kotelossa. Joskus 90-luvun
alussa vanhemmat ostivat Prismasta sulkapalloja ja siitä jäikin hyvä kotelo
sulkapallojen hävittyä pelatessa (huomatkaa hintana 69 mk). Tuon näköiset purkit piilottavat
nyt puikkoni.
Istuksin yhtenä iltana sohvalla katsomassa töllää, kun tuli
tunne että jotain pitäisi tehdä. Siinä sohvan edessä oli rahilla karkkirasia,
jonka mies oli ostanut joskus ja johon kaadamme aina karkkipussin sisällön.
Jotenkin se Haribon muovinen purkki näytti tylsälle, joten etsin lasipurkista
koristeteippejäni ja aloin päällystämään sen. En vielä osaa kunnolla, sillä
jokaisen pyöreän muodon päällystämisessä tulee aina ruttuja. Teipittäminen on
tosiaan koukuttavaa ja oli etsittävä muutakin tavaraa mitä teipittää, joten
otin tuon lasikupin, jossa säilytän ompelupöydälläni mittanauhaa. Kupissa oli
ennen hajusteellinen punainen geelikynttilä, mutta hajusteille herkistyneenä en
voinut polttaa sitä. Enkä aiemmin ollut edes kynttilä ihminen, mutta nykyään
tulee poltettua kynttilöitä paljon. Syynä ehkä se, että on enemmän tavaroista puhdasta
pöytätilaa. Hamsteri kun olen, poistin kynttilän, pesin ja säästin kynttiläkupin.
Nyt on piristävän näköinen. Lisää purkkeja oli saatava teipattavaksi, joten nyt
on vesiämpäripesun käynyt monta lasi ja muovipurkkia, jotta etiketit lähtevät pois. Karkkirasian Love teippi on ostettu Ikeasta ja tuo tuikkukupin teippi on Lidl:stä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti