Pyöräilyä ja ostoksia

Perjantai on minulla käynnistynyt vähän hitaasti. Nousin ylös ja aamupalalle kun mies lähti ennen aamu 8 töihin. Olen maksellut laskuja, suunnitellut päivää ja miettinyt mitä sitä jaksaisi tänään.

Olen alkanut pitämään torstaita siivouspäivänä, joten eilinen aamupäivä alkoi siivousurakan parissa. Ukko kävi alkuviikosta laittamassa polkupyöriimme ilmat ja katsasti vähän muutenkin pyörien kevätkuntoa. Ukolla on maanantain sählyvuoron lisäksi myös melko usein torstainakin sählyä kaveriporukalla. Olin koko viikon suunnitellut, että torstaina voisinkin pyöräillä kuopioon, vain 15 km. Eilinen aamu lähtikin sitten sillä käyntiin, että käynnistin koneen etsiäkseni netistä pyöräilysäännöt. Piti vähän muistia virkistää, että kummalla puolella sitä pyörätiellä pyöräillään.

Pyöräilysääntöjen katsomisen jälkeen aloitin imuroimalla koko kodin ja laitoin petivaatteet tuulettumaan ulos. Kyllä oli pölyjenpyyhintä vesi todella tummaa, koska olin parin viikon aikana tehnyt siivouksesta vain sen mitä olin jaksanut kuumeelta. Nyt sitten jaksoin jo pyyhkiä kirjahyllyt ja ovet ihan kunnolla. Jospa se lunssa pöpö häviäisi samalla.

Siivouksen jälkeen täytyi hetken aikaa levätä, jotta jaksaisin lähteä pyöräilemään. Pyöräilyretkeä piti vähän valmistella etsimällä pyöräilykypärä ja reppu. Reppuun pakkasin pienet eväät, vettä, kameran ja rahapussin. Siivouksen aikana olin huomannut miehen sykemittarin, joten päätin viedä sen hänelle, jos hän olikin unohtanut sen. 

Reppu selässä ja uusi valkoinen kypärä päässä lähdin pyöräilemään innoissani. Aluksi on ihan suoraa ja sitten kaksi alamäkeä. En ollut kuin ehkä yli kilometrin polkenut kun jalat alkoivat ilmoittaa että en jaksa. Ajatuksiin tuli, että olinkohan ottanut liian suuren liikuntahaasteen itselleni, ja vielä lunssan ja siivouksen jälkeen. Olin kuitenkin sitä mieltä, että pakko katsoa mitä sitä jo jaksaa ja sairastuuko uudelleen jos tekee jotakin. Keuhkot saivat kyllä pyöräilyssä töitä samoin jalat kun yritin polkea ylämäetkin ylös, eikä aina vain taluttaa pyörää. Kevät tiepölyineen ja tuoksuineen saivat kyllä muistamaan allergiat ja astman, mutta ihmeen hyvin tuota pystyi liikkumaan ulkona.

15 km pyöräilyyn meni ehkä 1 h 15 min. Google maps näytti pyöräilyreittiini kuluvan 53 minuuttia. Olisi kyllä kiva tietää, että millainen pyöräilijä ja aika on kyseessä. Ei ainakaan iltapäivä ruuhkissa ja kaupungin liikennevaloissa pysty pääsemään 53 minuutissa. Matkalla muistelin milloin viimeksi olen pyöräillyt. Se taisi olla viimevuoden kesäkuun alku, kun ukon kanssa kävimme kaupassa pyöräillen, ja se oli kesän ainoita kertoja pyörän päällä. 

Keskustassa suuntasin askartelukulmaan ja jätin pyörän siihen eteen. Taisi olla viimevuoden puolta, kun kävin viimeksi askartelukulmassa. Olivat vaihdelleet hyllyjen ja tavaroiden paikkoja sekä suurentaneet kortti/skräppäys puolta. Leimasimia oli tullut ihan kauheasti. Ja sillä asialla olin itsekin. Olin ajatellut hankkia yhden uuden leimasimen ja ehkä kankaalle sopivan leimasinvärinkin. Tällaisia sieltä sitten lähti matkaan.

Mukaani lähti tuollainen monipuolinen pitsileimasin setti. Aivan ihania, tuollaisia olen pitkään halunnut. Ja VersaCraftin sinisen leimasinvärin. Pitkään mietin minkä värin otan, samoin tuon leimasin suhteen harkitsin pitkään.

Uusia juttuja itselleni olivat nuo painamattomat pestävät tiskirätit. Olenkin pitkään miettinyt mistä niitä saisi, jotta voisi itse painaa jotakin esimerkiksi lahjaksi. Tuo kukallinen on A4 kokoinen paperi. Hankin sen ajatellen tulevaa äitien päivää, sitä voisi laittaa hieman korttiin.

Olin etsimässä repusta rahapussia, kun katsahdin ulos missä pyöräni olisi pitänyt olla. Ja pyörää ei näkynyt ikkunasta. Äkkiä heitin tavarat hyllylle ja menin ulos katsomaan missä pyörä on vai onko se tosiaan viety. En ollut löytänyt lukkoa, eikä pyörässä ole omaa lukkoa, joten se oli ulkona lukitsematta. Helposti sen olisi voinut viedä. Seison suu auki pyörän paikalla ja katselin ympärilleni ja näin kaksi pyörää vähän ylempänä rinteessä. Menin nopeasti katsomaan ja totesin huokaisten äänekkäästi, että siinä on minunkin pyörä. Joku oli siirtänyt sen valotolpan taakse, ihmettelin siinä minkähän takia. Vastaus siihen löytyikin seinästä.

Kun menin takaisin kauppaan näin tuon merkin kaupan seinästä. Olin jättänyt pyörän ihan sen alle. Ei kylttiä ollut kun menin kauppaan. Eipävissiin. 

Sitten jatkoin matkaani liikuntahallille, jonka pihassa ukko jo istui autossaan. Ehkä hieman yllättyi kun työnsin pääni ikkunaan hänen puhuessa puhelimeen. Pummasin sitten kyydin kotiin, joten laitoimme pyörän autoon. Ukko meni pelamaan sählyä tunniksi ja itse istuin autossa sen aikaa katsellen ostoksiani ja suunnitellen uusia töitäni ja mihin ja miten näitä voisi käyttää. Tunti meni kyllä nopeasti.

Sitten jatkoin matkaani liikuntahallille, jonka pihassa ukko jo istui autossaan. Ehkä hieman yllättyi kun työnsin pääni ikkunaan hänen puhuessa puhelimeen. Pummasin sitten kyydin kotiin, joten laitoimme pyörän autoon. Ukko meni pelamaan sählyä tunniksi ja itse istuin autossa sen aikaa katsellen ostoksiani ja suunnitellen uusia töitäni ja mihin ja miten näitä voisi käyttää. Tunti meni kyllä nopeasti.

Kun lähdimme kotiin varmistimme ettei meidän molempien liikunnalla ollut mitään hyötyä, sillä ajoimme ostamaan iltaruoaksi pizzaa. Taisi olla viime vuoden kesää kun kävimme viimeksi pizzoilla, sen jälkeen olemme itse tehneet pizzaa. Nyt sain vähän vapaata ruoanlaitosta. Ajettiin kotiin syömään ihan lautasilta ja lämmitimme saunan. Kotimatkalla kysäisin ukolta oliko yllätys, että tulla pölähdin kaupunkiin pyörällä, vai olinko paljastanut suunnitelmani jo viikolla esimerkiksi unissani. Olen kova puhumaan unissani ja joskus jopa naurankin. Ukko sanoi, että olin kuulemma joku yö hokenut ”jaksaa, jaksaa” ja sen jälkeen puhaltanut ulos kuin väsyneenä. Olin kyllä viikolla nähnyt ehkä unta pyöräilystä, sillä olin suunnitellut reissua koko ajan ja miettinyt säätä ja reittiä.

Tällä viikolla innostuin yhtenä iltana myös ompelemaan. Leikkasin sotkan mainoksesta kaksi sydämen kaavaa sisustussydämiä varten. Mallia sydänten mallille katselin tästä. Olin tosiaan haaveillut tekeväni sisustussydämen äitienpäivälahjaksi äidilleni. Ja valmista sain, vaikka en ole ihan tyytyväinen jälkeen mm. sydämen käsin ommeltu sivu aaltoilee, painatus ei ole nätti. Rusetilla olevan valkoisen nauhan löysin lahjapaperilaatikostani valmiina. Muistelin sen olleen ehkä sukkapaketin kääreenä, jonka sain jouluna lahjaksi ukolta. Tuo oli nopea tapa laittaa nauha, jolla laittaa sydän roikkumaan. Muistin sen vasta kun olin käsin ommellut sen kiinni. Välillä sitä on hyvä säästää kaikkea pikku "roinaa".

 Kangas: Ikea Lenda

Sisällä: pumpulirouhe

Painatus: Martha Stewart pitsiliina sabluuna, värit: Ikea kangastussit

Ajatuksenani oli kiinnittää tuo sydän ruusupuuhun ja antaa äitienpäivälahjaksi. Mutta ongelmana on se, etten ole vielä hankkinut sitä puuta. Olen varmaan kymmenen vuoden ajan miettinyt antaa äitienpäivälahjaksi ruusupuun, mutta yleensä on ollut joko rahat loppu tai on niin kylmä istuttamiselle. Nyt olen päättänyt sen kuitenkin hankkia tänä vuonna, mutta katsotaan milloin ehdin. Eli mietin nyt sitä antaisinko lahjan vasta jälkikäteen, kun olisi vähän lämpimämpää, jos ei ehditä käymään autola jossakin missä olisi ruusupuita myytävänä.

Nyt jatkamaan tämän päivän töitä. Illaksi olen ajatellut tehdä kauppahallista ostamastani valmiiksi jauhetusta kalasta kalapullia ja niiden seuraksi uuniperunoita. Ehkä ehdin myös ompelemaan ulkoiluhousujen vetoketjua.