Tuoksutelkaa ilmaa. Täällä päässä haisee omakehu

Tänä aamuna tulikin herättyä jo aikaisin. Yleensä jos herää aikaisin, saa tehtyä päivän aikana vaikka mitä. Toivossa on siis hyvä elää. Tiskin jälkeen olen vähän aikaa levännyt, kuvaillut kukkia, kirjoittanut blogitekstiä ja suunnitellut loppu päivää. Tänään olisikin vuorossa pieniä pesuprojekteja. Sohvassamme on isoja tahroja ja muutenkin vähän tunkkaisen näköinen. Istuintyynyjen päällisiä ei oikein uskalla poistaa, sillä ei tiedä saako sitä enää takaisin. Sohvan nurkissa olevissa sohvatyynyissä on niin jyrkkä mutka, jotta se voi tuottaa vaikeutta saada päällinen enää tyynynpäälle.

Vanhempani vinkkasivat Biltemanin vaahtopesuaineesta, jonka he hankkivat auton pesuun. Toki kaupoissa on myytävänä vaikka millä merkillä sohvan pesuaineita. Kuitenkin ongelmana ovat tuotteiden tuoksut, joista hajusteyliherkkänä en ole kovinkaan ”innostunut”. Vanhemmat olivat testanneet tuota Biltemanin tuotetta kotona ja olivat todenneet, ettei siitä jää mitään jälkituoksua. Eli heti kauppaan. Olen ostanut tuon jo ukon viime lomalla, maaliskuussa. Vielä toki olen kahden vaiheilla, että pitäisikö ne tahrat yrittää poistaa jollakin tahranpoistoaineella ja vasta sitten kokeilla tätä vaahtopesuainetta.

 tyyny ennen

tyyny jäkeen

Päädyin poistamaan ensin tahrat. Osa tahroista lähti pelkällä vedellä, osaan käytin Serto nimistä tahranpoistoainetta. Sitten jatkoin ruihkuttamalla vaahtopesua tyynyille. Ohjeessa luki harjata puhtaaksi. Aluksi harjasin mattoharjalla, muta lppetin sen jälkeen kun nukka alkoi irrota. Etsin kynsiharjan, jolla harjasin sitten loput. Sekin irrotti hieman nukkaa, mutta imurointi tyynyjen kuivuttua poisti sen. Mielestäni sohvan istuintyynyt näyttävät puhtaammalle kuin ennen. Nyt vain odotetaan mitä ukko sanoo tai huomaako tyynyjen puhdistuneen. 

Kun olin sohvan tyynyjen tahrat poistanut ja kokeilut yhteen kokonaiseen sohvatyynyyn sitä vaahtopesuainetta ja todennut sen toimivan siirryin toiseen pesuprojektiin. Vessassa minua oli odottamassa entisen asuntoni parvekkeella ollut sini-valkoraidallinen muovimatto. Pidimme sitä jonkin aikaa keittiössä, mutta siihen tippui jotakin, kuten keittiössä onkin tapana kaiken tahriintua. Matto ei ole ollut odottamassa kovinkaan pitkään pesua, vain sellaisen vuoden päivät. HEH. Kyllä täytyy nauraa ja moittia samalla omaa laiskaa itseään.

Suihkukopissa polvillaan hankasin mattoharjalla käyttäen pyykinpesuainetta ja pahimpiin tahroihin tahranpoistoainetta. Matto on kuivumassa kuivaustelineen päällä, mutta ei se näytä kovinkaan puhtaalle. Ilmeisesti lika ehtinyt jo pinttyä tai en jaksanut hangata. Enää oli jäljellä 3 viimeistä raitaa niin tuli sellainen tunne että, ”onko pakko jos ei jaksa”. Voimat hävisivät ihan kokonaan käsistä.

Ostin viime viikolla Maxissa käydessäni kukkaruukkuja kukillemme. Tiedän että parhain aika kukkien siirrolle olisi maalis-huhtikuu, mutta se jäi kun en muistanut hankkia isompia ruukkuja. Nyt löysin mukavat harmahtavakuviolliset edullisesti ja päätin hankkia kaksi kappaletta hintaan 3 €.

Eilen aloin päivällä laittamaan kukkia ruukkuihin, mutta sekin jäi kun en keksinyt mitä laittaa tukkimaan reikää. Eikä ollut soraakaan pohjalle. Hyvinpä olin taas varautunut. En minä kylläkään ennenkään ole mitään reikiä tukkinut tai salaojittanut kukkaruukunpohjaa tuolla soralla. Mullat vain pohjalle, kukka siihen ja multia reunoille ja kastelu. Se on minun tapani laittaa kukat ruukkuihin. Kun luin sitten netistä ohjeita, alkoi tuntua tuo kukkien hoitaminenkin vähän liian vaikealle. 

Mies kekkasi hakea takapihalta pari kiveä ikkunan alta olevasta ”kivi penkistä” ja soraa löytyi jostakin pussista varastosta. En päässyt ihan heti laittamaan kukkia multiin, sillä ohjeissa löytyi sellainen tieto, että lasittamaton saviruukku täytyy laittaa veteen, jotta huokoset täyttyvät eikä ruukku ime kosteutta istutusmullasta. Enpä ole tuollaistakaan tietoa tiennyt. Ämpärissä veden alla uudet ruukut viihtyivät sitten pari tuntia, kunnes ukko ne kaappasi käteensä, kuivasi ja alkoi laittamaan kukkia. Se on kun ukko johonkin ryhtyy (on se sitten minun työ), niin sitä ei saa sen kimpusta sitten millään pois. Kiitin kyllä kun teki miun työni pyytämättä.

Koska tämän päivän suuret projektit oli tehty jo kello yhteen mennessä, aloin tekemään muuta. Esimerkiksi ompeluprojekteja. Vanhemmillani viimeksi käydessämme katsoimme äidin kanssa minun kangaslaatikoita. Joo, niitä on sielläkin. Oli kuin olisi ollut kangaskaupassa, kun tulin kahden vaatteen ja yhden oman lehteni kanssa alakertaan, jossa ukko ja isäni istuivat sohvilla. Olin löytänyt erään ihanan kukkakankaan laatikosta. Olin ostanut sen kankaan joskus 90 luvun lopussa kauluspaitaa varten, äitini piti se ommella. Nyt oli toinen suunnitelma tälle kankaalle.

Ehkä mekon voisin ommella. Se tumman sininen on taidettu ostaa housuja varten. Voisin kylläkin tehdä siitä jonkin kotelomekon, vähän harjoitukseksi. Katselin eilen illalla netistä mekkoja. Ja löysin tälläisen ihanan mekon Diutun kirjaimia nimisestä blogista. Heti etsin kijrahyllystäni tuon Joka tyypin kaavakirjan, jonka sain vihdoinkin viime joulukuussa hankittua. Päätin silloin, että sen kirjan saan vielä itselleni ostaa, ja sen jälkeen en enää tarvitse kirjoja. (melkein tuo päätös on pitänyt, itse en ole ostanut, sain veljeltäni valmistujaislahjaksi 2 ompelukirjaa. Lahjoiksi saatujahan ei lasketa lupauksen rikkomiseksi. Eihän?)

Ehdin ommella tämän illan aikana vielä kaksi sisustussydäntä, toinen tekstillä, toinen nauhoin ja pitsein.Pitää kuvata ne myöhemmin. Onpas omakehu haissut, kun olen luetellut kaikkea mitä olen jaksanut. Kyllä sitä kannattaa herätä päivään jo aamusta. Hyvällä tuurilla tosiaan jaksaa tehdä vaikka mitä.