Puuta ikkunassa

Tässä keväällä sain ukon innostumaan Ikean puu kankaasta. Ukko ei pidä kovinkaan paljoa tummista väreistä sisustuksessa, joten olin ihan yllättynyt kun hän siihen ihastui. Ostin 1,5 metriä Lisel puukuvioitua kangasta ajatellen laittaa sitä verhoksi kirjahyllyyn olohuoneeseen, jossa säilytän ompelukirjojani ja tarvikkeita. Juu olen postannut jo yhden verhon joka on toimittamassa sitä virkaa. Ja sekin rengasverho on ostettu Ikeasta, alennuspöydästä. 

Pitkään se kangas oli tuossa penkillä odottamassa verhoksi ompelua. Kankaan olin ostanut varmaan kuukausi sitten joten siinä ajassa olin unohtanut, kummin päin olin puukuvion ajatellut laittaa. Eilen kävin pyörällä kaupassa ja siinä ehti hyvin ajatella. Kylmä ilma sai ajattelemaan kotia ja sisustusta. Sitten huomasinkin ajattelevani laittaa puukankaan keittiön ikkunaan sivuverhoiksi ja kapaksi jotakin läpinäkyvää ehkä pitsiä. 

Ukko on ollut tämän viikon lomalla ja oli pyöräilyni hetkellä laittamassa takapihan patiota loppuun. Koska ukko oli ulkona, laitoin kankaan palan keittiön ikkunaan kuin sivuverhoksi. Olen huomannut, että jos mies huomaa jonkin ideani esimerkiksi tavaran uuden paikan tai verhon tai jotakin sellaista suurta asiaa nopeasti, on se silloin huono idea hänen mielestään. Ja jos hän ei huomaa jotakin ideaani, on kyseessä silloin melko hyvä idea. Tuomio tälle puuverho idealle keittiöön oli se, että mies ei huomannut sitä yli 3 tuntiin. Sitten lopulta itse kyllästyin siihen, etten kuullut hänen mielipidettään ja kysyin että, ”etkö ole huomannut mitään uutta kotona.” Ukko tutki ja tutki joka paikkaa katsellaan ja ei vaan huomannut mitään. Hän tuijotti ihan oikeaan suuntaan, mutta ei vaan huomannut mitään. Osoittaessani uusia ”verhoja” hän alkoi nauramaan ja totesi niiden olevan aikas hyvän näköiset. Kankaan leveys on vain se 150, joten kovinkaan matalia sivuverhoja ei voi siitä tehdä.

Tänään jäinkin yksin kotiin, kun ukko lähti auttamaan vanhempiaan taimien istuttamisessa. Ja päätin yllättää hänet. Aloin suunnittelemaan sivuverhoja mutta päätinkin toisin. Jotenkin lyhyet sivuverhot ruokatilan ikkunassa ei sovi, sillä noin 80 cm päässä on jo olohuoneen pitkät sivuverhot, jotka peittävät myös takapihan ovea. Mielestäni on kovin vaikeaa suunnitella verhoja, väritystä, kuviota ja mallia kun kahden eritilan (olohuoneen ja ruokatilan) ikkunat ovat noin lähekkäin. Olohuoneessamme on sellaiset lehtiverhot. Verhot ovat aika ohkaista valkoista puuvillaa, jossa on monen värisiä lehtiä, joten päätimme yhdistää siihen violetit läpinäkyvät valoverhot. Olin 10 vuotta sitten ostanut ne violetit verhot, joten oli kiva saada ne käyttöön kotiimme, kun huomasin violetin sävyn olevan melko lähellä lehtiverhojen yhtä lehden väriä.

Mittasin puukangasta pitkään ja lopulta päädyin tekemään valelaskos verhot, sillä laskosverhoihin ei minulla olisi ollut kotona tarveaineita. Ohjeita valelaskoverhoihin löysin monesta paikasta, mutta Sisustus ja Sepustus blogista löytyi parhaimmat valelaskosverhojen ohjeet.

Ennen meillä oli lyhyt kukka kappa ruokatilan (keittiön) ikkunassa. Mielestäni tuo puu käy tuohon tilaan melko hyvin.

Tein ukolleni myös toisen yllätyksen. Nimittäin täytekakun. Miehen veljellä on synttärit viikonloppuna, joten ajattelin, että voisimme vielä tänä iltana viedä kakun heille. Tai sitten syömme sen itse. Vaikka ukon loman kunniaksi. Tai pation kunniaksi. Kun makean himo iskee, kyllä sitä keksii kaikenlaisia syitä. J Eilen kaupassa pyörällä käydessäni ostin mansikka kermaa ja sitruuna tuorejuustoa. Piilotin ne jääkaappiin, enkä usko ukon nähneen niitä vielä. Toivottavasti en ole paljastanut tätä kakku ideaa jo unissani, sillä olen tosiaan kova unissapuhuja.

Tällainen kakku siitä siis tuli. Tein ensimmäistä kertaa pienempään kakkuvuokaan 3 munan kakkupohjan. Kostutin kakkupohjan fantalla ja soseutin mansikkapalat hilloksi. Puolet sitruuna tuorejuustosta sekoitin puoleen vaahdotetusta mansikkakermasta. Päälle levitin loput mansikkakermasta ja vähän jäi pursotustakin varten. Suunnitteilla on laittaa päälle vielä jääkaapissa jäätymässä olevia suklaaraitoja. Sulatin suklaan ja pursotin siitä raitoja leivinpaperille. Tunnustan ei nuo suklaat ollut pitkään jääkaapissa. Laittaessani suklaita kakun päälle ne sulivat käteeni, joten laitoin leivinpaperin aina hetkeksi pakkaseen.