Puuta ikkunassa

Tässä keväällä sain ukon innostumaan Ikean puu kankaasta. Ukko ei pidä kovinkaan paljoa tummista väreistä sisustuksessa, joten olin ihan yllättynyt kun hän siihen ihastui. Ostin 1,5 metriä Lisel puukuvioitua kangasta ajatellen laittaa sitä verhoksi kirjahyllyyn olohuoneeseen, jossa säilytän ompelukirjojani ja tarvikkeita. Juu olen postannut jo yhden verhon joka on toimittamassa sitä virkaa. Ja sekin rengasverho on ostettu Ikeasta, alennuspöydästä. 

Pitkään se kangas oli tuossa penkillä odottamassa verhoksi ompelua. Kankaan olin ostanut varmaan kuukausi sitten joten siinä ajassa olin unohtanut, kummin päin olin puukuvion ajatellut laittaa. Eilen kävin pyörällä kaupassa ja siinä ehti hyvin ajatella. Kylmä ilma sai ajattelemaan kotia ja sisustusta. Sitten huomasinkin ajattelevani laittaa puukankaan keittiön ikkunaan sivuverhoiksi ja kapaksi jotakin läpinäkyvää ehkä pitsiä. 

Ukko on ollut tämän viikon lomalla ja oli pyöräilyni hetkellä laittamassa takapihan patiota loppuun. Koska ukko oli ulkona, laitoin kankaan palan keittiön ikkunaan kuin sivuverhoksi. Olen huomannut, että jos mies huomaa jonkin ideani esimerkiksi tavaran uuden paikan tai verhon tai jotakin sellaista suurta asiaa nopeasti, on se silloin huono idea hänen mielestään. Ja jos hän ei huomaa jotakin ideaani, on kyseessä silloin melko hyvä idea. Tuomio tälle puuverho idealle keittiöön oli se, että mies ei huomannut sitä yli 3 tuntiin. Sitten lopulta itse kyllästyin siihen, etten kuullut hänen mielipidettään ja kysyin että, ”etkö ole huomannut mitään uutta kotona.” Ukko tutki ja tutki joka paikkaa katsellaan ja ei vaan huomannut mitään. Hän tuijotti ihan oikeaan suuntaan, mutta ei vaan huomannut mitään. Osoittaessani uusia ”verhoja” hän alkoi nauramaan ja totesi niiden olevan aikas hyvän näköiset. Kankaan leveys on vain se 150, joten kovinkaan matalia sivuverhoja ei voi siitä tehdä.

Tänään jäinkin yksin kotiin, kun ukko lähti auttamaan vanhempiaan taimien istuttamisessa. Ja päätin yllättää hänet. Aloin suunnittelemaan sivuverhoja mutta päätinkin toisin. Jotenkin lyhyet sivuverhot ruokatilan ikkunassa ei sovi, sillä noin 80 cm päässä on jo olohuoneen pitkät sivuverhot, jotka peittävät myös takapihan ovea. Mielestäni on kovin vaikeaa suunnitella verhoja, väritystä, kuviota ja mallia kun kahden eritilan (olohuoneen ja ruokatilan) ikkunat ovat noin lähekkäin. Olohuoneessamme on sellaiset lehtiverhot. Verhot ovat aika ohkaista valkoista puuvillaa, jossa on monen värisiä lehtiä, joten päätimme yhdistää siihen violetit läpinäkyvät valoverhot. Olin 10 vuotta sitten ostanut ne violetit verhot, joten oli kiva saada ne käyttöön kotiimme, kun huomasin violetin sävyn olevan melko lähellä lehtiverhojen yhtä lehden väriä.

Mittasin puukangasta pitkään ja lopulta päädyin tekemään valelaskos verhot, sillä laskosverhoihin ei minulla olisi ollut kotona tarveaineita. Ohjeita valelaskoverhoihin löysin monesta paikasta, mutta Sisustus ja Sepustus blogista löytyi parhaimmat valelaskosverhojen ohjeet.

Ennen meillä oli lyhyt kukka kappa ruokatilan (keittiön) ikkunassa. Mielestäni tuo puu käy tuohon tilaan melko hyvin.

Tein ukolleni myös toisen yllätyksen. Nimittäin täytekakun. Miehen veljellä on synttärit viikonloppuna, joten ajattelin, että voisimme vielä tänä iltana viedä kakun heille. Tai sitten syömme sen itse. Vaikka ukon loman kunniaksi. Tai pation kunniaksi. Kun makean himo iskee, kyllä sitä keksii kaikenlaisia syitä. J Eilen kaupassa pyörällä käydessäni ostin mansikka kermaa ja sitruuna tuorejuustoa. Piilotin ne jääkaappiin, enkä usko ukon nähneen niitä vielä. Toivottavasti en ole paljastanut tätä kakku ideaa jo unissani, sillä olen tosiaan kova unissapuhuja.

Tällainen kakku siitä siis tuli. Tein ensimmäistä kertaa pienempään kakkuvuokaan 3 munan kakkupohjan. Kostutin kakkupohjan fantalla ja soseutin mansikkapalat hilloksi. Puolet sitruuna tuorejuustosta sekoitin puoleen vaahdotetusta mansikkakermasta. Päälle levitin loput mansikkakermasta ja vähän jäi pursotustakin varten. Suunnitteilla on laittaa päälle vielä jääkaapissa jäätymässä olevia suklaaraitoja. Sulatin suklaan ja pursotin siitä raitoja leivinpaperille. Tunnustan ei nuo suklaat ollut pitkään jääkaapissa. Laittaessani suklaita kakun päälle ne sulivat käteeni, joten laitoin leivinpaperin aina hetkeksi pakkaseen.

Uusi patio ja mekko

Ukko aloitti tosiaan toissa lauantaina tekemään takapihallemme patiota. Hänen isänsä ja veli tulivat sunnuntaina auttamaan ja sehän valmistui nopeaan tahtiin. Heti sen valmistuttua kannoimme sisällä olleet tuijat ja puutarhakalusteet patiolle ja asettelimme ne uuteen järjestykseen. Sen jälkeen menimme iltapalalle uudelle takapihallemme. Kyllä siellä on ihana istua. Pihakin tuntuu suuremmalle, kun nyt on koko takapiha ns. käytössä. Ennen tuli liikuttua ainoastaan kivetetyllä alueella ja ruohoalueella emme pitäneet mitään.

Siinä on ihana työmieheni hommissa.

Sunnuntaina, jolloin patio valmistui oli myös lämmintä ja ilta aurinko. Söimme iltapalaa patiolla.

Helteet ovat tulleet myös iloiseen Itä-Suomeen. Kuuma on ollut sisällä ja ulkona. Kävin sitten viime viikon maanantaina Kuopiossa asioilla ja löysin itseni loppujen lopuksi Eurokankaan palalaareista pönkimässä trikoopaloja. Löysin sieltä muutaman kankaan. 

No okei, kolme kangasta löytyi. Raidallisesta tulee samanlainen paita kuin edellisestä raitapaidastani, jonka tein 3 vuotta sitten. Paidan malli on lepakkohiha ja se on otettu vanhasta t- paidastani. Perhoskankaasta olen ajatellut urheilupuseron, laittamalla punaista terettä hihoihin ja kaulukseen ja tekemällä tavalliset lyhyet hihat. Ja tuo ihana kukka kangas, sitä mallailin jo kaupassa mekoksi. Ehkä sitä on riittävästi, oli jäljellä enää tuo pala. 

Tiistai-iltana leipomisen jälkeen aloin tekemään mekko kaavaa. Olin tämmäilyt sitä kangasta päälleni edellisen illan ja päätynyt tekemään lörpän kauluksen (vesiputous) ja pienet hihat. Pituus olisi se minkä kankaan pituudesta on mahdollista saada, jota on vain n 110 cm.  

Kangasta ei ollut riittävästi, joten lepakkohihat olivat ainoa mahdollisuus saada hihallinen mekko. Hihaa matkin vanhasta puserostani, jossa on ne lepakkohihat. Eli loppujen lopuksi mekko on tehty kolmesta mallista.

Hui onpas hurjat mekko esittelykuvat. Näyttää käden asennot melko jäykille. Voipa olla että blogissa näkyy enää vain kuvia vaatteista henkareissaan.

Malli on vähän sekoitus kaikesta. Olen tehnyt joka tyypin kaavakirjan trikoopaidalla monta paitaa ja todennut sen hyväksi. Kainalosta alaspäin käytin t-paidan muotoilua ja jatkoin helmaa hieman viistoten aina kankaan loppuun asti. Kauluksen malliin ihastuin MODA lehden 99/2 nro:sta (äidilläni on sama lehti ja löysin itselleni sen kerran kirpparilta).

Päätin laittaa tähän trikoomekkoon vyölenkit, koska olin huomannut kerran kaupassa mekkoja sovittaessani vyön käyvän minulle varsinkin mekoissa. Tuo harmaa vyö on viime vuonna ostamastani mekosta. Jotenkin se harmaa vyö ei sopinut mielestäni siihen mekkoon, joten tein kuviollisen vyön itse. Tähän trikoomekkoon tuo satiininen harmaa solmittava vyö sopi mielestäni hyvin ja olen oppinut jopa käyttämään solmittavia vöitä vaatteiden päällä. En ole tosiaan mikään vyö ihminen, sillä pelkään jääväni johonkin kiinni kaikista ripsuista ja nauhoista.

Tämän vyön tekoon on tarvittu vain 10 cm kangasta, kierrätyskeskuksesta hankittu vyönsolki ja kolme kappaletta metalli reikiä.

Nyt on helteet jo ohi. Mittarissa näyttää nyt maanantai iltana enää 11 astetta. Viime viikolla tekemäni mekko oli kovassa käytössä helteiden aikana ja on vielä kotimekkonakin. Toivotaan lämpimien (mekko) kelien tulevan vielä kesän aikana takaisin.

Oon fiiliksissä...

Se on kyllä nyt soinut päässäni tuo suomalainen kappale. Taisi olla Diandraa ja Cheekkiä. Tuo kappale kyllä jäi ainakin tuolta osalta hyvin päähän, muuta en muistakaan laulunsanoista. Muutenkin olen kyllä ihan fiiliksissäni keväästä, aurinkoisesta säästä, takapihasta. Takapihasta ehkä ihan eniten, sillä ukko on saanut patiota eteenpäin. puut hankittiin äitienpäiväviikonloppuna, ja nyt viikonloppuna hän on ottanut maata pois pation alueelta. Takapihalla oli terassikiviä, jotka kaivettiin ja siirrettin pois palkeilta, jolle patio kootaan. Kyllä sitä naapurit taisivat kyllästyä meidän päihin, sillä kurkimme jatkuvasti naapurien takapihoille, jotta saamme vähän mallia. 

Ostimme äitenpäivä viikolla kaksi pylvästuijaa, jotka olivat siitä asti varastossa isoissa ruukuissa. Lauantaina saimme ne vihdoin istutettua niihin ruukkuihin. Kun katselin niitä ruukuissa, aloin kyllä olla ihan fiiliksissä meidän tulevasta takapihasta. Aivan ihanaa. Tällä hetkellä puut ovat olohuoneessamme (kuvassa alhaalla) ja vitsailimme että voisimme tehdä ihan metsän sinne. Tai viidakon ja leikata aina aamuisin tie makkarista keittiöön viidakkoveitsellä ja lentää liaanilla paikasta toiseen.. Joo, nyt alkaa jutut vähän laukata.

Toki tässä on vielä töitä mm. sen takapihan pation kanssa, mutta myös kasvien kanssa. Emme ole kylväneet mitään vielä. Siemenistä meinataan kylläkin kasvattaa ainakin porkkanoita. Salatit varmaan ostetaan kaupasta ja laitetaan se kasvamaan takapihalle. mutta ennen kaikkea, ennen kuin mitään voi laittaa kasvamaan, täytyy kootaa uudelleen se kasvipuutarha. Se odottaa varastossa osissa. Samoin se revennyt suojamuovi odottaa korjaajaansa. Nyt on ehkä idea miten sen korjaan, mutta se pitäisi saada sisälle katsottavaksi kuinka iso se repeämä oli ja oliko se sauman myötäisesti vai ihan kunnon repeämä. Ei ihan omaan muistiin kannata luottaa.

Koska sunnuntait ovat ainakin itselläni lepopäiviä, aloin katselemaan kirjoja kirjahyllystämme. Tein ruokaa ukon veljelle ja isälle, jotka tulivat auttamaan ukkoa takapihan rakentamisessa. 

Kuvassa on takapihamme lauantai iltana ennen saunaa, sen jälkeen kun pihakivet on kannettu aivan takapihan reunaan. Maata on kaivettu entisen ruohoalueen alta oikeasta reunasta muutaman sentin verran. 

Nopeasti nuo ukot sitä rakensivat. No ainahan se onnistuu nopeasti jos on hyvä alkusuunnitelma ja monta ahkeraa työmiestä. Minä istuskelin sisällä kirjojen kanssa ja kirjoitin tätä tekstiä. Käteeni osui vanhemmiltani saatu kirja, puutarhasta pöytään. 

He olivat ostaneet sellaisen kirjan itselleen ja olin itsekin ihastunut siihen. Kun kuulin hinnaksi n. 10 € innostuin siitä itsekin, pyysin jos vanhemmat näkevät sitä kirjaa vielä Varkauden Kirjapörssissä ostaisivat yhden meille. toki jos hinta on edullinen. Saimme sellaisen sitten tässä kevät talvella, kevät piristykseksi. Ja sitä se on ollut. Se on kylläkin tarkoitettu lapsille ja nuorille, mutta siinä on niin hyvin kerrottu kaikki istuttamisesta nostamiseen. Runsaat kuvat ja ruokaohjeetkin tuotteista auttavat ja innostavat kasvattamaan.

Tuo mustikkapensas kyllä kiinnostaisi. Vanhemmillani on monta mustikkapensasta ja marjat ovat todella hyviä. Ja ihaninta on ettei tarvitse huonolla selällä kyykkiä niitä. Tuo kirja antoi ihan uuden vinkin ja innostuksen, sillä siinä neuvottiin mustikkapensaan istuttamista ruukkuihin. Voikun olisi ihanaa kävellä ulos patiolle ja ottaa mustikoita suuhun. Voihan se olla että yksi sellainen mustikkapensas tulee joskus meidän takapihalle ruukkuun.

Tosiaan viikolla tein kaksi sisustussydäntä ja tässä ne ovat. Kangastussein tehty sydän on meillä jo käytössä. Tekstinä on tosiaan Always kiss me goodnight. Löysin mukavan paikan sille makkarissa sängyn päällä olevan peilin nurkasta. Ukolle näytin tekelettäni niin hän antoi suukon sille tyynylle. Niinhän siinä lukeekin. ;)

Tämä pitstein, napein ja koristenauhoin koristeltu sydän lähtee ukon serkulle. Sitten kun saamme aikaiseksi soitettua ja kysyttyä joko saa tulla käymään.